Perhealbumin aarteita

Sukutarinoita

2008-12-20T21:17:00.002+02:00

Kävin tekemässä joulusiivousta Tiikkarin eläkeläisten luona.

Sinne tuli myös isän sisko miehineen joulukahveille ja koska taas muisteltiin Karjalaa pakko laittaa taas muistiin näitä irrallisia lauseita mitä olen kerännyt Perhealbumin Aarteisiin.

Talvisotaa edeltävä lähtöpäivä 30.11.1939 (sodan syttymispäivä) Impilahdella, joka on kymmenen kilometriä rajalta
Kello 13.30: Presidentti Kallio julisti maan sotatilaan.
illalla 4-vuotias Boris oli laitettu nukkumaan ulkovaatteissa, nahkavöinen ulsteri päällä
vietiin karjavaunuun Suojärven asemalla, viimeinen pakolaisjuna ennen sotaa
mukaan ei saatu kuin muutamanpäivän ruoka ja vaatteet
lähellä sijainneen Hyrsylänmutkan asukkaista kaikki eivät kerenneet lähteä pakoon, vaan olivat venäläisten internoimina (=keskitysleiri)
pikkuinen Boris oli itkeskellyt junassa ja isosisko oli sanonut hänelle että olla hiljaa, tai asemalla partioinut sotilas ampuu hänet
kun venäläiset lentokoneet ampuivat junaa, joka oli pysähtynyt sankkaan kuusikkoon, Raisa, toinen sisar Nina ja vain muutaman vuoden vanhempi tätinsä Anastasia juoksivat metsään ja naureskelivat, koska eivät ymmärtäneet yhtään mitä sota on
junassa ollut sotilas sanoi pikku-Borikselle kun junaa ammuttiin, että tule sinä minun mukaan. Oli sanonut että me ei lähdetäkään tuonne paksuun lumeen juoksemaan, vaan mennään junan alle piiloon. Olivat siellä yhdessä ja Boris muistaa miten juna laski höyryä pakkasilmaan näkösuojaksi.
Jatkosodan loppuvaiheessa 17-vuotiaana vapaaehtoisena palvelukseen astunut tuore Suomen kansalainen Villen nuorempi veli Aleksanteri oli niissä joukoissa mitkä joutuivat uimaan Viipurinlahden yli turvaan, oli ollut kaoottinen tilanne
Lapissa sota-aikana Aleksanteri oli ensin ystävystynyt jonkun saksalaisen aseveljen kanssa. Kun tilanne muuttui, sotilas oli ensin tullut hyvästelemään ystävänsä, ennen kuin heistä tuli vihollisia Lapinsodassa.
Lapin sodassa ei ollut kuin nuorimmat ja vanhimmat ikäluokat. Siksi 1906 syntynyt monen lapsen isä Iivari, joutui olemaan rivissä Talvi-, Jatko- ja Lapinsodassa
Venäjän kansalaiset perheelliset Ville (syht 1906) ja veljensä Aleksi astuivat vapaaehtoisina Suomen armeijaan juuri ennen Talvisotaa
Villen sotilasansioiden takia koko suku sai Suomen kansalaisuuden 1941, samassa yhteydessä sukunimi suomalaistettiin
pikasotilaskoulutus vain muutaman viikon
Piti olla hiljaa ja yrittää sopeutua valtaväestöön Suomessa. Ville ei opettanut edes lapsilleen venäjää. Sisaruksista vain Eeva opetti tyttärelleen venäjänkielen, naiset työskentelivät suurissa teollisuusyrityksissä tulkkeina. Sonjalla ei ollut lapsia.

Ennen Venäjän vallankumousta

Koulut oli jo varattu ja perhe oli lähdössä Ranskaan, Ville oli erittäin hyvä koulussa ja halusi lääkäriksi - se ei toteutunut kun piti lähteä karkuun ja päädyttiin Karjalaan Suomen puolelle
Raisa muistaa myöhemmin miten isä oli ollut erittäin hyvä kaikissa matemaattisissa aineissa. Kaikki geometriset ja algebran tehtävät Ville oli neuvonut tyttärelleen helposti
Ville ja vaimonsa Katri pitivät kovasti kukista. Raisalla on tallessa kuivattuna viimeinen ikiviuhkokimppu Villen kukkapenkistä

Lännen rassi

2007-04-23T17:56:00.000+02:00

Tyttäreni Kissamau on käynyt Tämpereella moottoripyötä- ja autonäyttelyssä ja tehnyt tämän kuvan.

Pyysin sen tänne esille kun minusta tuo kuvaa hyvin sitä aikaa kun autot oli vielä autoja, nykyäänhän ne ovat vain persoonattomia kulkupelejä.

Silloin ennen autot tehtiin kunnon materiaaleista, nythän auton peltikin on niin ohutta ainetta että se on kuin pierun kuori, maalia on paksumpi kerros kuin peltiä.

EDIT: Typo ja linkki.

Mummola

2007-04-08T13:49:00.000+02:00

"Tul' mistäpäin tahasa
nin Jousaa o lyhä matka"
Niemelän talo Joutsan Laitjärven kylällä on minun mummola. Linkin takana alueen historiaa, kirjattu 1895.

Kalansaalis

2007-04-08T13:14:00.000+02:00

Kuvan kalansaalista pitelevä pienempi tyttö olen minä. Toinen tyttö on serkkuni.

Olemme Joutsassa 60-luvun alkuvuosina, ehkä 1962. Isäni "Ryppypeppu" Renault 4CV mustapohjaisilla kilvillä komeilee kalliolla mummolan varjossa. Siihen aikaan Keski-Suomen läänissä rekisteröidyt autot saivat rekisterikilpeen X-kirjaimen.

Taustan rakennus on mummolan liiteri. Sen vasemmalla puolella (varjossa) säilytettiin karjakeittiöllä tarvittuja jäitä sahanpurujen alla. Niitä riitti koko kesän. Talvella jäät sahattiin lähistöllä olevasta Isottu-nimisestä järvestä (Google Maps). Vetopelinä vaarilla oli hevonen. Ohimoiden päivettymättömyydestä päätellen olen käynyt isän kanssa parturissa aivan vähän ennen kuvaamista, siihen aikaan minulla oli usein lyhyen tukan "veitsileikkaus".

Serkkuni jalkojen takana on kissa. Se on mitä ilmeisimmin nimeltään Roope. Kalat on saatu Isotusta. Myöhemmin 60-luvulla rakensimme sen rannalle kesämökin. Se oli meillä n. suunnilleen 80-luvun puoliväliin. Nykyisin sen omistaa kuvassa näkyvä serkkuni.

Renault 4 CV

2007-04-01T09:44:00.000+02:00

Jyväskylässä ei paljon autoja vielä ollutkaan 1950-luvun puolella kun isäni autokorjaamoalan ammattilaisena aloitti autonomistajan taipaleensa ensimmäisten duunareitten joukossa. Asuimme siihen aikaan Keskussairaalantiellä. Isä nauraa vieläkin tänäkin päivänä kun Rautpohjan Valmetin parkkipaikalla ei ollut kuin kaksi autoa, tehtaanjohtajan ja hänen - muut kulkivat kävellen tai polkupyörällä.

Kyseessä oli tämä Renault 4 CV, ryppypeppu, tipparellu, "neljän hengen VC".

"Renault 4 CV, paremmin tunnettu pakinoitsija Ksantipan antamalla lempinimellä "Ryppypemppu", antoi merkittävän panoksen suomalaisen henkilöautokannan länsimaistamisessa 1950-luvulla. Tämä malli esiteltiin vuonna 1947 ja se oli ensimmäinen takamoottorinen Renault ja tähdätty VW:n Kuplan kilpailijaksi. Sitä valmistettiin elokuusta 1947 heinäkuuhun 1961 runsaat miljoona autoa. Viimeinen tuontivuosi oli 1960, jolloin tuotiin vielä 5 autoa. Hinta tuolloin 520 000 mk. Autossa oli nelisylinterinen, vesijäähdytetty 750 ccm moottori, jonka teho oli 21 hv. " Lähde: http://www.renault.fi/ajankohtaista/ru/2-03/2-03_visiitti.html

Tämä on valokuvien määrästä päätellen ollut isäni "rakkain" auto. 60-luvun alkupuolen valokuvissa se nimittäin esiintyy hyvin usein. Isäni on pitänyt siinä vaiheessa tyylinään sitä että ajetaan Rellu maisemallisesti edustavimpaan paikkaan, laitetaan minut keikkumaan auton ympärille ja otetaan Paxetella kuva kokonaisuudesta. Hieno lähestymistapa lifestyle-kuvaukseen kieltämättä. Huomatkaa myös kaappariovet.

Tässä en tosin näy minä laisinkaan, mutta auto on Jyväskylän Vesilinnan tasanteella - sen torni on Jyväskylän legendaarinen näköalapaikka vuodesta 1953.

Vertailun vuoksi täällä toisessa kuvassa on nykypäivinä entisöity 1957 vuosimallin Renault 4CV.

Hääkuva Karjalasta

2007-04-01T09:01:00.000+02:00

Mamma ja pappa nuorina

Viljam Toiviainen

2007-03-25T19:02:00.000+02:00

Infantry Regiment 30 (Jalkaväkirykmentti 30)

by Juha Hujanen VIA http://www.axishistory.com/index.php?id=7909

JR 30 was one of 50 infantry regiments that Finland raised during mobilization of its armed forces in summer 1941.It was formed from reservists of Northern Savo Home Guard district 17.6.41.Most of its men came from Kuopio-Suonenjoki-Leppävirta-Karttula-Maaninka municipals,only some of officers came from other parts of country.

JR 30 was one of three infantry regiments of 7.Division,others were JR 9 and JR 51.With this division JR 30 spend most of its war years.Commander of Northern Savo Home Guard district Lt.Col.Erkki Ruotsalo became regiment first commander.

I and III/JR 30 were tranfered to Romppala for forming 19-23.6.41 and from there they started to march towards Tohmajärvi arriving there till 28.6.II/JR 30 was first held in corps reserve but it too soon started march to Tohmajärvi,where it was united with rest of regiment.

-clip-

Commanders
Everstiluutnantti Erkki Ruotsalo (17 June 1941 - 25 July 1942)
Everstiluutnantti Eino Pólon (25 July 1942 - 6 July 1944)
Everstiluutnantti Kalle Pakarinen (6 July 1944 - 14 Nov 1944)

I/JR 30
Maj Väinö Väinölä (17 June 1941 - 27 June 1941) (temp)
Maj Yrjö Väänänen (27 June 1941 - 18 July 1941)
Capt Niilo Pietiläinen (18 July 1941 - 6 Aug 1941) (wia)
Maj Väinö Väinölä (6 Aug 1941 - 20 Sep 1941)
Maj Niilo Pietiläinen (21 Sep 1941 - 25 July 1942)
Maj Olavi Korhonen (25 July 1942 - 27 Dec 1942)
Maj Kustaa Puhakka (27 Dec 1942 - 23 Mar 1943) (temp)
Maj Olavi Korhonen (23 Mar 1943 - ?)
Maj Viljam Toiviainen (? - 5 July 1944)
Capt Matti Rautaharju (5 July 1944 - 23 Aug 1944)
Capt Reino Korpi (23 Aug 1944 - 14 Nov 1944) (temp)

Rippikuva

2007-03-12T19:34:00.000+02:00

Ainon rippikuva. Otettu suurinpiirtein vuoden 1950 tienoilla Joutsassa.

Ilmolahdella 1940

2007-03-12T18:27:00.000+02:00

Kuva on otettu Viitasaaren Ilmolahdella seurojentalon edessa vuonna 1940.

Muutamaan kuukautta aiemmin oltiin tultu sinne Karjalasta evakkoon.

Nina 10v, Raisa 8 v, Maija 3 v ja Boris 5 v

Vanhat Kiinan kuvat

2007-03-10T21:39:00.000+02:00

China Photos
Photographs taken in China either by blogger Tony B's grandmother Madge Donnelly or his grandfather Ivon Donnelly over the period 1910 - 1939.

Kiinan kuvia vuosilta 1910-1939

Hei-i, hei-i!!!

2007-03-04T23:10:00.000+02:00

Oh please! via South Of Heaven by Bob In Pacifica on Feb 27, 2007

"Is there any song that the powers of commercialism haven't defiled? Is every work of art to be extruded through the greedy fingers of corporate commercialism?

"Come And Get Your Love," that great song by Redbone, a group of Native Americans who learned the funk out in the Salinas Valley from transplanted blues musicians from New Orleans, is now being used to pimp Pringles.

Come and get fried mashed potatoes in a tin."

Eikö nuo markkinamiehet voi pitää näppejään mistään erossa? Pitääkö tähänkin nyt sotkea peltipurkkiin pakatut rasvaiset pottulastut?

Kyseessä on siis Redbonen "Come and get your love", linkki Youtubeen.

Suomi 80, Itsenäistymisen vuodet 1917-1918

2007-02-24T13:48:00.000+02:00

Kuva: Ammuttuja punakaartilaisia Tampereen yleisen sairaalan ovenpielessä. (Sairaalan potilaita). Lähde: Lenin-museo.

Suomi 80, Itsenäistymisen vuodet 1917-1918 on Tampereen Yliopiston historiatieteen laitoksen ylläpitämä verkkopalvelu. Voit suunnistaa esim. aikajanalla.

29.1.1918 Punaisten kansanvaltuuskunnan ohjelmajulistus. Kun köyhälistön hätä on niin hirveä, että työläistoveri siitä pelastuakseen nostaa kiväärin olalleen, ja kun hänessä yhteiskunnallisen vapauden jano on niin valtava, että hän sen takia astuu vaikka päin kuolemaa, niin tällöin on meidän jokaisen työväenliikkeenmiehen pyhä velvollisuus, missä toimessa vain tarvitaan, ponnistaa kaikki voimamme työväenluokan vapautuksen auttamiseksi niin pitkälle kuin suinkin mahdollista.

23.2.1918 Valkoisten ylipäällikkö Mannerheim antoi Antrean asemalla päiväkäskyn, miekkavalan, jossa hän asetti Suomen alueelliseksi tavoitteeksi Itä-Karjalan. Hän lupasi, ettei pane miekkaansa tuppeen ennenkuin bolsevikit on karkotettu niin Suomesta kuin Vienan Karjalasta. Aktivistien jo vuonna 1916 esittämä tavoite Vienan ja Aunuksen liittämisestä Suomeen sai kannatusta myös paikallisten voimien parissa. Antrean rintamasta vastaava kapteeni Aarne Sihvo epäili päiväkäskyn poliittista viisautta. Antreassa Mannerheim selvitteli myös kriittisessä tilanteessa olevan lohkon epäselviä komentosuhteita saadakseen paremman otteen joukkoihinsa.

25.2.1918 Jääkäreiden pääjoukko, noin 950 miestä, saapui Vaasaan vaiherikkaan matkan jälkeen tarkalleen kolme vuotta koulutuksen alkamisesta. Jääkäreiden tulo oli odotettu ja juhlamieli nousi korkealle valkoisessa Suomessa. Seuraavana päivänä Vaasan Senaatin torilla järjestämä paraati oli lyhyt, mutta vaikuttava. Mannerheim otti joukot vastaan, jonka jälkeen seurasivat virsi, kirkkoherran saarna, senaatin puheenjohtaja Heikki Renvallin puhe ja poistuminen torilta saksalaista paraatimarssia. Jääkäreiden riemukas vastaanotto ylitti kaikki odotukset. Taannoin Mannerheim oli nimittänyt heitä pettureiksi ja seikkailijoiksi ja nyt ”isänmaan parhaiksi pojiksi”. Ilkka kommentoi 27.2.1918 seuraavaa: "Monet tuhannet kansalaiset olivat tulleet paikalle nähdäkseen tämän kiihkolla odotetun kohtauksen nykypäivän käänteentekevästä historiasta. Kyynel silmässä vakuutti moni katsoja: Kun meillä ja heillä on puolettavana oikea asia, ei rakkaita jääkäreitä mikään voima voita."

5.-11.5.1918 Sodanaikaisen valkoisen terrorin huippu osui näihin päiviin ja teloituksia suoritettiin keskimäärin 200 päivässä. Yksinkertaisia mielivaltaisia ampumisia sattui tavallisesti välittömästi taistelun jälkeen, ja lisäksi perustettiin myös omatekoisia tuomioistuimia, joita syntyi miltei jokaiseen vapautetun Suomen vähänkin suurempaan asutuskeskukseen.
*************
25.2.2007 klo 11.35 TV-1 Etälukio, Suomen historian käännekohtia "Miksi Suomen sisällissodan kauhuista vaietaan yhä?" Kahakan nimestäkään ei ole vielä tähän asti päästy yhteisymmärrykseen. Kapina, kansalaissota, veljessota, 1918-tapahtumat, vallankumous, sisällissota.

Retro Picnic

2007-02-20T08:28:00.000+02:00

Luin tänään Keskisuomalaisen paperilehdestä että Jyväskylään on aukaistu Retro Picnic -niminen moderniin antiikkiin erikoistunut liike Yliopistonkadulle. Linkki yrityksen omalle domainille. Tuotteita on mahdollisuus ostaa myös sähköpostilla ja Huutonetissä.

Retro Picnic myy 50-60-70-lukujen tuotteita aina arkisista kodin käyttötavaroista kansainvälisesti arvostettuun designiin. Kaikki tuotteet ovat käytettyjä, aitoja oman aikansa edustajia. Tällaisen pienelle niche-kohderyhmälle suunnattun pienyrityksen olemassaolosta voin hyvinkin tiedottaa täällä.

KSML-nettipalvelussa juttuun kyllä viitataan talousosaston otsikolla "Ei mikään sekatavarakauppa", mutta kirjoituksen lukeminen vaatii kirjautumisen (ja maksun, en suosittele maksullisia nettilinkkejä periaatteesta - sanoisinpa jopa että Keskarin nettilehti on noin yleisesti ottaen muutenkin melko p***a ja vähän informaatiota tarjoava verrattuna muiden sanomalehtien verkkosivuihin).

Jyväskylän Moottoriklubi ry

2007-02-13T19:40:00.000+02:00

Jyväskylän Moottoriklubi ry (JMK)

* Tarkoituksena harrastaa & järjestää monipuolista motoristitoimintaa, sekä hauskaa yhdessäoloa, pyörämerkeistä riippumatta ja
liikenneturvallisuutta unohtamatta.
* Perustettu 12.9.1974
*Perustajajäseniin kuului Kissamaun iskäkin, jollen aivan väärin muista hän voitti klubin ensimmäisen Fair play -kisan.

"Porukat alko sitten hankkia pyöriä ja moottoripyöräporukan määrä kasvoi. Silloin ei ollut vielä kerhoa missä kokoontua niin sitten kokoonnuttiin Kirkkopuistossa. Kaikki kaupunkilaiset ei tästä oikein pitäneet kun oli öistä ajelua ja megafoniputkia ja muuta ja siitä seuras kaikenlaista nahinaa poliisien kanssa. Välillä ajettiin poliisia karkuun.
Se oli sitä aikaa, että kun poliisit vain näki moottoripyörän niin ne lähti heti perään. Oli syytä tai ei. Tähän aikaa touhu oli muutenkin villimpää kun 16 vuotiaana sai heti ison pyörän kortin eikä kypäräpakkoakaan ollut, kattonopeuksista puhumattakaan.
Hymyssä oli juttu kerhon perustamisesta jossa kirjoitetiin: ”Kerhon voimahahmo on kulkenut 5 vuotta lain toisella puolella ja aikoo nyt katsoa seuraavat 5 vuotta paremmalla puolella”.
Kerhotilan pilvenpiirtäjä silhuetteja maalasi nykyisin meterologina toimiva Laa ja kerhomerkin suunnitteli Jyri ja pellistä valomainoksen taivutteli Veltto.", kerhon perustaja Matti Natri muistelee.

Laan kanssa tutustuin muinaisessa Rantadiscossa ja Jyrihän on naimisissä tuolloisen parhaan kaverini kanssa. Velttokin kuului tuttavapiiriin.

"Jouluna ei ollut juuri mitään tekemistä ja Elohuvissa oli joku moottoripyörä elokuva. Easyrider oli kielletty ikäisiltäni mutta jotenkin sain lipunmyyjän vakuuttuneeksi asian tarpeellisuudesta. En ymmärtänyt tuolloin
mitään hienosta elokuvasta mutta pyörät oli hienoja, olin nähnyt valon…Isäni evästi matkaan ja sanoi että siihen Natrin rosvoporukkaan et sitten liity… No varmasti liityin…ja sain lisää kavereita, valtavasti. Real steel is real, say no to Tupperware", Timo Mononen, entinen puheenjohtaja ja pitkän linjan motoristi muistelee.

Timo on tuttu mies ja isän entisen työkaverin poika.

"Mieleen tulee yksi nostalkinen juttu niiltä ajoilta kun minäkin harrastin ”moottoripyöräilyä".
Kirkkopuistossa oli motoristeilla tapana olla parkissa useinkin. Myös minä olin kerran siellä kauniina kesäiltana. Joku ehdotti, että eiköhän lähdetä porukalla käymään Muuramen Autotalolla kahvilla. Noh, tuumasta toimeen…
Minäkin polokaisin "ratsuni" tulelle ja eikun lössiin mukaan . Siinä ajellessani tunsin kesäillan viiman kasvoillani ja mahtavan Voiman persieni alla. Kuinka ollakaan, kun olin jossain nykyisen Keljon liittymän kohdalla mahtava murina-aalto tuli minua vastaan! Siinähän muut tulivatkin jo isoilla konneilla takaisin! Urhoollisena join kupin
kahvia ja palasin takaisin Kirkkopuistoon parkkiin tosin iliman saattuetta.", kertoo 70-luvun motoristi Kessu.

Sivustolla on myös laaja JMK-kuvagalleria, joista neljän ensimmäisen historiallisen kansion (oikein wanhat ennen klubia, 70-luku, 80-luku ja 90-luku) sisällön parissa vierähti koko ilta. Minua ei kylläkään kuvissa näy. Kissamaun iskä todennäköisesti on jossain vanhimmista ryhmäkuvista mutta muuten tuttuja on lähes joka kuvassa. Nostalgiaa ja vintagepyöriä. Klubista puhuttaessa ei voida jättää mainitsematta legendaarista Kotas-rallia. JMK on the road since 1974.

P.S Muistutukseksi vielä: © Kuvien tekijänoikeudet kuuluvat JMK:lle tai kuvan alkuperäiselle omistajalle.
Kuvien kopiointi ja julkinen esillepano on kielletty ilman oikeuden haltijan suostumusta

Kansojen oikeamieliset. Mitä olisit itse tehnyt?

2007-02-10T12:39:00.000+02:00

VIA Jacob Söderman
Vainojen uhrien muistopäivä
Muistotilaisuus 27.1.2007 klo 17.00Helsingin yliopiston juhlasali
Juhlapuhe juris licentiat Jacob Söderman, lyhennelmä

"Israelin parlamentti hyväksyi vuonna 1953 lain, joka mahdollisti sen, että juutalaisia vainolta pelastaneille voitiin antaa kunnianimitys ”Kansojen oikeamielinen”, ruotsiksi termi kuuluu, ”rättfärdig bland folken” ja englanniksi ”Righteous, among the nations”.

Kunnianimitykselle asetettiin viisi edellytystä

Henkilö on yrittänyt pelastaa yhden tai useampia juutalaisia natseilta tai heidän kanssarikollisiltaan

Pelastaja vaaransi oman henkensä tai turvallisuutensa

Pelastettuihin kuului ainakin yksi juutalainen

Pelastaja ei vaatinut korvausta pelastustoimistaan

Kiistattomia todistuksia ja dokumentteja tapahtumasta tulee löytyä, pelastetun todistus on ensiarvoisen tärkeä.

Jokainen tapaus tutkitaan perusteellisesti ennen kuin nimitys voidaan myöntää.

Vuoden 2005 alussa tunnustus oli myönnetty yli 20.757 ihmiselle, joista

5.874 Puolalaiselle,

4.639 hollantilaiselle,

2.500 ranskalaiselle,

2.079 ukrainalaiselle ja

1.402 belgialaiselle.

Pohjoismaalaisille on myönnetty: 20 tunnustusta Norjaan, 17 Tanskaan ja 10 Ruotsiin.

Tanskan lukuihin vaikuttaa se, että vastarintaliikkeen sankareille annettiin – liikkeen nimenomaisesta vaatimuksesta - vain yksi yhteinen tunnustus.

Yhdellekään suomalaiselle ei tunnustusta ole myönnetty.

Ketkä nämä arjen sankarit olivat, nämä ihmiset, jotka olivat valmiita vaarantamaan oman ja omaistensa hengen ja turvallisuuden pelastaakseen juutalaisia ja muita vainottuja natsien ja heidän kanssarikollistensa kynsistä? Ehkä tunnetuimmat ovat muutamat diplomaatit Unkarissa kuten Raoul Wallenberg tai sveitsiläinen pääkonsuli Carl Lutz tai italialainen liikemies Giorgio Perlasca, joka Espanjan lähetystön myötävaikutuksella julistautui heidän asianhoitajakseen Jorgeksi. Hän pystyi uhkarohkeilla toimillaan pelastamaan tuhansia vainottuja juutalaisia.

Hän onnistui, toisin kuin Wallenberg, palamaan kotimaahansa, josta muutamat hänen pelastamat juutalaiset löysivät hänet vasta 80-luvulla. Näin hänelle voitiin vihdoin ojentaa hänelle kuuluva kunnianosoitus. Hänen hautakiveensä on kirjattu ”Kansojen oikeamielinen”, hänen toivomuksensa mukaisesti hebreaksi.

Pelastajissa oli myös liikemiehiä kuten Oscar Schindler, joka tuli menestyselokuvan kautta tunnetuksi, mutta suurin osa oli perin tavallisia ihmisiä. Kirkon synkkä sanoma juutalaisista oli monessa maassa, erityisesti Saksassa, osaltaan edesauttanut vainoja.

Kuitenkin kirkon ihmisissä papeissa, munkeissa ja nunnissa löytyi paljon vainottujen juutalaisten auttajia, jotka monesti toimivat esimerkillisesti vaaratilanteissa. Vastarintaliikkeet, joista tehokkaimmat olivat usein kommunistien johtamia, muodostivat tiukan organisaationsa kautta väylän vainottujen pelastamiseen. Puolassa tosin toimi eräs vastarintaliikkeen haara, joka suhtautui niin vihamielisesti juutalaisiin, että se syyllistyi vainottujen murhaamiseen.

Ranskassa Vichyn hallitus toimi säntillisesti usein omasta aloitteestaan ranskalaisten juutalaisten toimittamiseksi Saksaan keskitysleireihin. Ranskassa toimi myös lukuisia ihmisiä juutalaisten pelastamiseksi. Pieni – noin 3000 asukkaan -Le Chambon-sur – Lignon kylä, joka sijaitsee Ranskan kaakkoisosassa valta-asutuksesta sivussa, pelasti pappinsa André Trocmén johdolla noin 5.000 vainottua juutalaista. Kaikki kyläläiset olivat toiminnassa mukana tavalla tai toisella. Myös naapurikylien kerrotaan auttaneen.

Vichy-hallinnon poliisien kehotettua häntä kertomaan missä juutalaiset piileskelivät hän vastasi:

” Emme tunne juutalaisia, tunnemme vain ihmisiä. Olen heidän pappinsa, heidän paimenensa! paimenen tehtävänä ei ole pettää hänen haltuunsa annettuja laumansa jäseniä.”.

Alueen asukkaat olivat juuriltaan Hugenottien jälkeläisiä, he tiesivät mitä vainot olivat merkinneet heidän esi-isille. He eivät epäröineet auttaa vainottuja.

Pelastajien vaikuttimia saattoivat olla monia - kristillinen velvollisuus, myötätunto, antifasismi - tavallisia tunteita tuon ajan Euroopassa. Pelastajat poikkesivat siinä, että he ryhtyivät auttamaan, he olivat valmiit vaarantamaan oman ja lähimmäistensä hengen ja turvallisuuden pelastaakseen vainottuja muukalaisia.

Usein he perustelivat toimintaansa omantunnonsyillä. Kun saksalaiselta entiseltä armeijan majurilta kysyttiin miksi hän ja hänen vaimonsa ryhtyivät pelastamaan juutalaisia hän vastasi:

” Ymmärsimme hyvin että toiminta on vaarallista, mutta päädyimme siihen, että lapsillamme on parempi olla kuolleet vanhemmat kuin elävät vanhemmat, jotka osoittautuivat pelkureiksi”.

Italialainen pappi, joka oli pelastanut lukuisia juutalaisia lapsia, vastasi, kun asiaa jälkeenpäin häneltä tiedusteltiin:

”Se oli helppoa. Lapset olivat vaarassa. Mitä olisit itse tehnyt?”

Niin, mitä me olisimme itse tehneet?
Entä Suomi? Mikä oli osuutemme vainottujen pelastamisessa?

Omat juutalaisemme saivat kansalaisoikeudet myöhään, vasta tammikuussa 1918, Tanskassa ne myönnettiin jo 1812. Tosin se pitkä taistelu, joka Suomessa käytiin juutalaisväestön kansalaisoikeuksien puolesta, pääosin Santeri Jacobsonin johdolla, muokkasi kansalaisten asenteita myönteiseksi juutalaisille.

Jacobson itse liittyi nuorena opiskelijana sosialidemokraattiseen puolueeseen, joka silloin edusti koko työväenliikettä. Sen puitteessa hän organisoi suuria kansalaiskokouksia juutalaisten kansalaisoikeuksien puolesta. Ruotsalaisten kansalaispuolueen perustaja Axel Lille ja maalaisliiton Santeri Alkio suhtautuivat juutalaisten kansalaisoikeuksiin myönteisesti.

Näin suomalaiset eivät olleet kovin vastaanottavaisia pääosin äärioikeistolaisten piirien Saksasta tuodulle juutalaisvastaiselle propagandalle. Jari Hanski on teoksessaan ”Juutalaisviha Suomessa 1918–1944” selvittänyt vihamielisen propagandan laatua ja laajuutta. Se voimistui Suomessa natsien tultua valtaan Saksassa vuonna 1933. Valitettavasti avointa juutalaisvastaisuutta esiintyi erityisesti valtiollisessa poliisissa ja muissa viranomaisissa. Propagandaan liittyi useasti myös hyökkäyksiä vapaamuurarijärjestöä vastaan.

Suomessa ei vastuullisissa poliittisissa piireissä valmisteltu omien juutalaisten luovuttamista saksalaisille. He osallistuivat jatkosotaan rintamalla. He olivat myös osallistuneet talvisotaan. osa vapaaehtoisina. Hitlerin ja Himmlerin vieraillessa erikseen Suomessa kesällä 1942 he ottivat puheeksi Suomeen tulleiden juutalaisten pakolaisten toimittamisen Saksaan.

Suomalainen vastavakoilu kuvasi salaa Himmlerin salkun sisällön. Sieltä löytyi myös tarkka luettelo suomalaisista juutalaisista. Valpon päällikkö Arno Anthoni, joka oli käynyt aikaisemmin Gestapon vieraana, lienee toimittanut ne Saksalle.

Suomen suhtautuminen vainottuihin suomalaispakolaisiin, joutui kovalle koetukselle marraskuussa 1942, jolloin valtiollinen poliisi oli pidättänyt juutalaispakolaisia Saksaan toimittamista varten. Yksi pakolainen sai sanan juutalaiselle Abraham Stillerille, joka ystävineen hälytti mm. Mannerheimin ja ministerit Fagerholmin ja Tannerin apuun.

Rangellin hallitus piti Smolnassa myrskyisän istunnon asiasta. Tanner ja Fagerholm vastustivat ankarasti luovutusta, mutta sisäministeri Toivo Horelli (kok.) piti päänsä. Hän selitti että kysymyksessä oli pelkkä poliisitoimenpide. Hallituksen enemmistö päätti että Horelli sai ratkaista toimivaltaansa kuuluvan asian. Hän päätti toimittaa 8 juutalaista pakolaista Saksaan keskitysleiriin. Lukumäärä nousi lopulta yhteentoista, kolme vainottujen omaista toimitettiin maasta heidän mukana.

Heikki Ylikangas on Kanavalehdessä julkaistussa artikkelissa 7/2005 arvioinut että Horellin päättäväisyys johtui siitä että presidentti Risto Ryti tuki häntä. Ryti halusi näin varmista että Saksan lupaamat viljatoimitukset tulisivat ajallaan. . Ylikankaan tulkintaa on myös arvosteltu.. Oli miten oli, hallituksen enemmistön välinpitämättömyys ratkaisi tosiasiassa häpeällisen luovutuksen.

Helsingin Sanomat ja Hufvudstadsbladet sekä työväenlehdet tuomitsivat luovutuksen. Valpo luopui enemmistä karkotuksista ja vapautti Ratakadulle keräämänsä pakolaiset.

Heidän pelastamiseen ja siirtämiseen ruotsinkieliselle Pohjanmaalle odottamaan Ruotsiin pääsyä, ryhtyivät ennen kaikkea kansanedustajat Atos Wirtanen ja Sylvi Kyllikki Kilpi sekä agrologi Ragni Karlsson.
Mielestäni sankariviitta juutalaisväestömme turvaamisesta maassamme noina vaikeina vuosina kuuluu tavallaan, Santeri Jacobssonille. Hänen väsymätön ja menestyksellinen taistelunsa heidän kansalaisoikeuksien puolesta loi sen ilmapiirin, joka yhdistettynä suomalaisen oikeudentuntoon, teki heidän luovuttamisensa Saksaan.poliittisesti mahdottomaksi. Vuoden 1942 luovutuskriisin aikana Abraham Stiller teki urotyön luovutusten estämiseksi.

Yhtään suomalaista ei siis ole kelpuutettu Kansojen oikeamielisten joukkoon.

Kuitenkin Suomi ja suomalaiset ja erityisesti aikaisemmin mainitsemani kansalaisaktivistit ilmeisesti ovat kohtuullisen hyvän arvosanan arvoisia suhtautumisestaan vainottuihin juutalaisiin noina synkkinä vuosina. Löytyy siinä tummia läikkiäkin, mutta vaaleat värit hallitsevat. Jos Suomi olisi luovuttanut omat juutalaisensa Saksaan keskitysleireissä murhattavaksi, tuskin olisin koskaan voinut antaa sitä isänmaalleni anteeksi.

Euroopassa toimivien kansojen oikeamielisten, hyvin ihmisten arjen sankarien joukko, ei ollut iso verrattuna pahuuden koneistoon; Hitleriin ja hänen kanssarikollisiin.

Uskon kuitenkin että heidän rohkea ja oikeamielinen toimintansa on luonut sellaisen moraalisen esimerkin Euroopan kansoille, että se osaltaan estää vastaavien kauhutekojen uudistumisen Euroopassa. Olen puheellani halunnut osoittaa heille, kansojen oikeamielisille, kunniaa tänä kansainvälisenä Vainon uhrien muistopäivänä.

Muistakaamme italialaisen papin sanat: ”Lapset olivat vaarassa. Mitä olisit itse tehnyt?”", sanoi Jacob Söderman puheessaan.

Stalingrad

2007-02-04T09:49:00.000+02:00

Lauantaiehtoona tuli katsottua DVD Stalingrad vuodelta 1993. (Kuva Filmposter Archiv)

Saksalainen raina herätti runsaasti sodanvastaisia ajatuksia. Sodassa ei ole voittajia, on vain häviäjiä. Tämä filmi on sotaelokuvaksikin erityisen julma ja toivoton. Klassisia sankareita ei ole yhtään - mutta niiden puutteessa katsoja samaistuu inhimillimpiin hahmoihin julmien ja hullujen psykopaattien keskellä. Taistelujen, pakkasen, viiman, lumen, tautien ja nälän keskellä suurin osa ihmisista oli taantunut elukan asteelle, toiset enemmän, toiset vähemmän. Saksalaisten äärimmäinen julmuus tuodaan esiin, sitä ei ole ainakaan vähätelty vaikka kyseessä on saksalainen näkemys historiasta.

"Saartorenkaan kiristyessä sotilaallinen velvollisuus väistyy eloonjäämisvietin tieltä, mutta siinä missä suurimmassa osassa sotaelokuvia pakenijat ovat pettureita ja roistoja, tässä tapauksessa he ovat tavallisia ihmisiä, jotka haluavat elää. Lopuksi kaikki romahtaa ja jokainen joutuu huolehtimaan vain itsestään." Leffatykki

"Stalingradin taistelu kaatumiseen vuonna oli toisen maailmansodan käännekohta ja yksi ihmiskunnan verisimmistä taisteluista. Taistelu koostuu etelävenäläisen Stalingradin (nykyään Volgograd) kaupungin piirityksestä saksalaisten toimesta, kaupunkitaistelusta ja venäläisten vastahyökkäyksestä, joka aikanaan saartoi ja tuhosi saksalaisjoukot. Miestappiot ovat arviolta noin 1–2 miljoonaa. Akselivallat menettivät noin neljänneksen itärintaman miesvahvuudestaan, eivätkä koskaan toipuneet menetyksestä. Venäläisille, joiden sotilaita kaatui noin miljoona, voitto merkitsi Neuvostoliiton vapauttamisen alkua, joka lopulta johti natsi-Saksan1945." Wikipedia

Hyvin pessimistinen elokuva. Tämä pitäisi määrätä pakolliseksi katsottavaksi kaikille uusille ikäluokille ja tämän pitäisi kuulua kaikkien armeijoiden opetusohjelmaan. Sota on kamala asia.

Sotahistoriallinen sivusto

2007-01-31T22:07:00.000+02:00

Harri Anttosen kokoama tietopaketti (englannin kielellä)

Finnish Defence Forces in The World War II 1939-1945

Finnish Fotress Artillery Units in Continuation War 1941-1944

S U O M E N S O T A H I S T O R I A L L I N E N S I V U S T O
F I N N I S H M I L I T A R Y P A G E

Ohrana

2007-01-31T20:52:00.000+02:00

Ohrana (ven. Охранное отделение, Ohrannoje otdelenije) oli Venäjän keisarikunnan aikana toiminut tsaarin salainen poliisi.

Ohrana perustettiin Aleksanteri III aikana, kun keisarin kanslian III osasto muutettiin Suojeluosastoksi eli Ohranaksi, jota avusti valtiollinen poliisi eli santarmisto.

Viimeisten tsaarien aikana kaikkialle levinnyt korruptio raunioitti tämänkin viraston kuten kaiken muun keisarillisen hallinnon. Virastona Ohrana lakkautettiin vuonna 1917 Lokakuun Vallankumouksen yhteydessä Leninin käskystä. Sen nimi jäi kuitenkin eloon: maanalaista toimintaa harjoittaneet kommunistit käyttivät sitä aivan loppuun asti vastapuolen virkavaltaa tarkoittavana pilkkasanana. Lähde Wikipedia

Mitalit

2007-01-31T19:10:00.000+02:00

Luettelo puolustusvoimain ylipäällikön talvisodassa 1939-40 antamista kunniamerkeistä ja muistomitaleista, joita ei ole voitu toimittaa saajille:

Senitseff, Vilho, stm. Os. Elomaa, 7.1.07, Suojärvi.
Elomaa, Lasse Olavi, kapt., 7.6.06, Turku.
***

"Jaa-a, joku jäi siis vielä saamattakin, tässä siis selitys miksi Elomaa luuli Villeä kuolleeksi. Mamma oli laittanut mitaleita seuranneet kunniakirjat ylpeästi seinälle. Ainakin osa prenikoista on tallessa. Suvulle otettiin suomalaisempi sukunimi, joka rekisteröitiin. Kaikilla joilla on sama sukunimi kuin minulla ovat sukulaisiani.", toteaa blogisti.

***


1.	Tämä luettelo sisältää niiden henkilöiden nimet, joille Puolustusvoimain Ylipäällikkö on talvisodassa 1939-40 antanut päiväkäskyllään kunniamerkin, talvisodan muistomitalin, mutta joille lähetetyt kunniamerkit tai muistomitalit ovat osoitteiden muuttumisen takia postista palautetut, tai joille niitä ei osoitteiden kokonaan puuttumisen takia ole voitu ollenkaan lähettää.
2.	Luettelossa on mainittu asianomaisen talvisodan aikainen sotilasarvo ja, mikäli tiedetään, syntymäaika, joukko-osasto sekä lisäksi kunniamerkkejä sisältävässä luettelossa asianomaisen talvisodan aikainen asuinpaikka, muistomitaleja koskevassa luettelossa asianomaisen syntymäpaikka.
3.	Luettelo on lähetetty kaikille esikunnille ja joukko-osastoille (vastaaville), sk. paikallisesikunnille ja Lotta-Svärd paikallisosastoille. Esikunnan ja joukko-osastot (vastaavat) tiedoittavat asiasta palveluksessaan oleville tehokkaaksi katsomallaan tavalla, pitäen silmällä sitä, että jokainen, kenelle Ylipäällikkö on tämän luettelon mukaan antanut kunniamerkin tai muistomitalin, saa sen tietää ja voi tehdä alempana mainitun ilmoituksen. Sk. esikunnat ja L.S paikallisosastot menettelevät mahdollisuuden mukaan samoin ja pitävät luettelon toimistoissaan halullisten nähtävänä, sekä tiedoittavat siitä tehokkaaksi katsomallaan tavalla.
4.	Henkilö, jonka nimi on luettelossa, ilmoittaa siitä suoraan osoitteella: Talvisodan Kunniamerkki- ja Muistomitalitoimisto, Helsinki. Koska maassamme on satoja saman nimisiä henkilöitä, tulee jokaisessa ilmoituksessa olla seuraavat tiedot: täydellinen nimi, talvisodan aikainen sotilasarvo (siviilihenkilöillä ammatti tai sodan aikainen toimi), joukko-osasto (siv. henkil. toimipaikka) syntymäaika (päivä, kuukausi ja vuosi) ja kunniamerkkiä koskevassa ilmoituksessa talvisodan aikainen asuinpaikka (pitäjä, kaupunki, kauppala); muistomitalia koskevassa ilmoituksessa syntymäpaikka (pitäjä, kauppala tai kaupunki). Lisäksi palveluksessa olevat ilmoittavat lähimmän omaisensa nykyisen tarkan osoitteen, muut oman tarkan osoitteensa. Samassa joukko-osastossa palvelevista voidaan vaihtoehtoisesti tehdä asianomaisen esimiehen kautta yhteisilmoitus, joka myös lähetetään suoraan yllä olevalla osoitteella.
5.	Ilmoituksen tultua toimiston kortistossa tarkistetuksi, lähetetään kunniamerkki tai muistomitali myönteisessä tapauksessa asianomaisen antamalla osoitteella.
6.	Haluttaessa ruotsinkielistä omistuskirjaa, merkitään nimen eteen kirjain R.
7.	Ilmoituksen tehdään huhtikuun 1 päivään 1943 mennessä.

Huom! Luettelo käsittelee sodanaikaista asiaa jota ei enää hoideta. Kunniamerkit ja muistomitalit olivat henkilökohtaisia eikä niitä voida luovuttaa omaisille. Viranomaisilla ei ole lisätietoa asiasta.

Kirka ja Sammy Babitzin in Memoriam

2007-01-31T18:18:00.000+02:00

Kirka:

"Mä polveudun puhtaasti venäläisestä emigranttisuvusta ja koko joukko tuli tänne Suomeen kapinan aikana, jonka jälkeen kaikki perheet hajosi pitkin maailmaa. Tällä perheellä ei mun mielestä pitäisi olla mitään tekemistä musiikin kanssa, koska ne oli meri- ja sotavoimien upseereita. Se oli tällainen sotilassuku, joka nousi jollain tavalla pinnalle Tsaarin armeijassa. Se oli luultavasti kuitenkin tää naispuoli, joka tykkäs kaikista musiikkijutuista. Mä vähän luulen, että mun äitini olisi halunnut olla sitä mitä mä nyt ja kaikki me lapset ollaan tehty ja tehdään. Eli me toteutetaan musiikkia esittäessämme äitimme unelmaa sanan varsinaisessa merkityksessä".

Kirka teki lähes 40 vuotisen uran suomalaisen kevyenmusiikin huipulla. Sammyn lyhyeksi jäänyt ura päättyi liikenneonnettomuudessa jo alkutaipaleelle. Aikalaiset muistavat Sammyn äärimmäisen karismaattisena esiintyjänä.

Hetki lyö, viime hetki lyö,
kukaan aikaa lahjomaan ei käydä voi milloinkaan.
Hetki lyö, meille hetki lyö,
en vaan päivää seuraavaa mä tiedä, milloin kohdataan.

Nään jo sen, hetken viimeisen,
enää aikaa sulla on vain kyyneliin katkeriin.
Hetki lyö, riittänyt ei yö,
Mukaan tulla et sä voi, nyt lausun sulle "Näkemiin".

Kuvia Kirkan viimeiseksi jääneeltä keikalta 19.1.2007

Viides kolonna

2007-01-28T20:03:00.000+02:00

Viides kolonna VIAWikipedia

"Viides kolonna -sanonnalla tarkoitetaan salaista ryhmää, joka toimii valtiota tai organisaatiota vastaan sen sisäpuolelta. Sanonta on peräisin kenraali Emilio Molan 1936 Espanjan sisällissodan aikana pitämästä radiopuheesta. Nationalistien puolella taistellut kenraali Mola marssi tuolloin neljän kolonnallisen kanssa kohden Madridia ja kutsui kaupungin sisäpuolella toimivia kannattajiaan viidenneksi kolonnakseen. Käsite yleistyi vuonna 1938 julkaistusta Ernest Hemingwayn kirjasta "Viides kolonna". Myöhemmin käsite on vakiintunut tarkoittamaan yleensä ottaen ryhmän sisällä toimivia pettureita.", Wikipedia

"Vasemmisto suhtautui jatkosotaan paljon kriittisemmin kuin talvisotaan. Viranomaiset joutuivat pidättämään jo ensimmäisenä vuonna viitisensataa tihutyöläis-kommunistia. Suomalaisten kärkijoukko saavutti 7.9. Syvärin, josta hyökkäys kääntyi pohjoiseen. Petroskoi vallattiin lokakuun alussa ja sille annettiin suomalainen nimi, Äänislinna. Äänisjärven pohjoispäässä sijaitsevan Karhumäen valtauksen 5.12.1941 jälkeen suomalaisten hyökkäys pysäytettiin. Jatkosodan alun hyökkäysvaihe vaati 25 000 miehen hengen. Uhraus oli suurempi kuin Talvisodassa, mutta sitä ei koettu läheskään yhtä raskaaksi. Vapautetun Itä-Karjalan väestöstä runsas neljäsosa, 85 000 henkeä, oli onnistunut jäämään asuinsijoilleen. 20 000 venäläistä internoitiin keskitysleireille odottamaan rauhan jälkeen siirtoa Venäjälle. Myös lähes satatuhatta inkeriläistä siirrettiin Suomeen Saksan miehittämiltä alueilta. Suunnitteilla oli myös virolaisen sivistyneistön laajamittainen muutto." http://www.taivaansusi.net/reich/suomi/historia.html

"Pääasiassa entisen Suomen kommunistisen puolueen kannattajat perustivat toukokuussa 1940 Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran eli SNS-seuran. Seura ajoi Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden parantamista. Sen jäsenmäärä kasvoi syksyyn 1940 mennessä 35 000:een. Seura hyökkäsi voimakkaasti hallitusta ja sosialidemokraattista puoluetta vastaan. Seuran arveltiin harjoittavan kumouksellista toimintaa, sillä se pyrki levittämään tyytymättömyyttä ja järjesti mielenosoituksia.

Sen päämääränä näytti olevan kansan yksimielisyyden ja puolustustahdon murentaminen. Siitä käytettiinkin nimitystä viides kolonna, siis omassa keskuudessa toimiva ryhmittymä, joka toimii vihollisen hyväksi. Seuran toimintaa pidettiin vaarallisena sillä se vaikeutti Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden hoitamista. Seura lakkautettiin joulukuussa 1940 tuomioistuimen päätöksellä. Jatkosodan jälkeen lokakuussa 1944 perustettiin Suomi-Neuvostoliitto - seura, joka jatkoi välirauhan aikaisen edeltäjänsä perinteitä." Lähde http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/t_pankki/ryhmat/sns.htm

Historian aikajana 1889-1984 Lähde http://www.taivaansusi.net/reich/historia/aikajana.html

Keskisuomalaisessa oli tänään mielenkiintoinen juttu - Vastarintamamies. Sunnuntaisuomalainen löysi suomalaisen miehen joka räjäytti muuntajia ja junaratoja Tampereella 1941-1942. Se vei hänet kuritushuoneeseen.

Alun perin syyttäjä vaati Jakelle kuolemanrangaistusta. Hovioikeus hylkäsi sen äänin 3-2. Vielä lähempänä tappotuomio olisi ollut, jos koko totuus olisi tullut ilmi.

"- Olimme yhteistoiminnassa Tampereelle desanttina tulleen Eino Laakson kanssa. Jos se olisi paljastunut, kuolemantuomiolta ei olisi ilmeisesti vältytty."

Jatkosodan aikana tehtiin Tampereella parikymmentä tihutyötä, räjähdyksissä loukkaantui kaksi sivullista. Tuomitut vapautettiin välirauhasopimuksen perusteella 1944. "Olitko isänmaan petturi?", kysyy toimittaja Juha Mikkonen lopuksi haastateltavalta.

"- En. Mehän olimme oikeassa. Pidimme itseämme oikeina isänmaan ystävinä, kun kannatimme politiikkaa, joka sodan jälkeen tuli viralliseksi ja ilmeiseksi menestykseksi.
- Vastustimme vain sotaa natsi-Saksan rinnalla. Tekomme jäivät mielenilmauksiksi. Ei niillä ollut käytännön merkitystä."

Käpykaartilaiset olivat jatkosodasta kieltäytyneitä miehiä. Korpilahden seudulla sota-aikaan asustellut sukulainen kertoi että Päijänteen saarissa oleili ja eleli maakuopassa lukuisia sotilaskarkuriporukoita. Paikalliset elättivät heitä ja he varastelivat perunoita pellosta. Jos ajattelee että kyseinen aktiviteetti tapahtui nykyisessä kesämökkipitäjässämme, voidaan todeta että olosuhteet on aika mukavat leirielämään.

Ruotsiin pakeni esim. Luvian kautta veneellä tuhansia suomalaisia, inkeriläisiä ja virolaisia. Suomi jäi ikuiseen kunniavelkaan inkeriläisille heidän Neuvostoliittoon palauttamisensa takia. Mannerheimkin sanoi että vaunuja ei saa lukita.

Sotien jälkeen pienen tehdaspaikkakunna yleisessä saunassa kävi kova suukopu rintamaveteraanien ja helpomman tien kulkeneiden kesken. Sotavammaisia istui lauteilla kädettöminä, jalattomina, sirpaleet olivat "louhineet" kimpaleita lihaa. Ei suvaittu näitä "rauhanmiehiä", jotka todistelivat etteivät halunneet tarttua aseeseen toveria vastaan.

Jotenkin kyllä tuntuu että Suomen lähihistoriasta annetaan aivan väärät perustiedot esim. koulussa. Historia esitetään kyllä niin vajavaisesti että ihan ällistyttää. Jos on kiinnostunut Suomen sotahistoriasta palasia kyllä tupsahtelee eteen sieltä täältä, mutta sellaiselle jota asia ei suuremmin kiinnosta jää kyllä tapahtumien kulusta melkeinpä väärä yleiskäsitys. Se selittynee vuosikymmien rähmälläänololla itään ja ihan yleensä vaan salailulla ja joissain tapauksissa henkilökultilla. Kuva mikä annetaan on sellainen kuin koko kansa olis ollut homogeeninen massa, lopulta sekaan mahtuu vaikka minkälaisia elämänkohtaloita. Emigranttisukumme tarina ei varmaankaan ollut siitä tavanomaisimmasta päästä.

Päämajakaupunki Mikkeli

2007-01-21T09:31:00.000+02:00

http://koti.mbnet.fi/smikkeli/
Mikkeli sotien aikana, päämajakaupunki vuosina 1939-1945

"Talvisodan aattona Frans Emil Sillanpää kirjoitti marssilaulun, josta tuli lähdön symboli."

"Mannerheim vetosi suomalaisiin sotilaisiin: "Kutsun Teitä kanssani pyhään sotaan kansakuntamme vihollista vastaan...lähdemme Suomelle turvatun tulevaisuuden luodaksemme Saksan mahtavien sotavoimien rinnalla ja asetovereina vakain mielin ristiretkelle vihollistamme vastaan. Aseveljet! Seuratkaa minua vielä viimeisen kerran - nyt kun Karjalan kansa jälleen nousee ja sarastaa Suomen uusi huomen."
Ylipäälikön päiväkäskyistä tuli jatkuvaa monipuolista tiedostustoimintaa. Ne vaikuttivat Mannerheimin arvovallalla ja muokkasivat kansalaismielipiteitä. Ristiriitaisia tunteita herätti kuitenkin heinäkuun 11. päivänä julkaistu ns. miekantuppipäiväkäsky. Siinä sotapäällikkö palaa vuoden 1918 tapahtumiin: "lausuin Suomen ja Vienan Karjalaisille, etten tulisi panemaan miekkaani tuppeen, ennen kuin Suomi ja Itä-Karjala ovat vapaat. Vannoin tämän suomalaisen talonpoikaisarmeijan nimissä luottaen sen urhoollisiin miehiin ja Suomen urhautuvaisiin naisiin...Karjala nousee, riveissänne marssivat sen omat pataljoonat. Karjalan vapaus ja suuri Suomi väikkyy edessämme." Sananvalinta aiheutti ristiriitoja ja jälkiselittelyjäkin."

19.1.1959

2007-01-19T16:28:00.000+02:00

Kakorama - a ride to the past kertoo mitä oli pinnalla syntymishetkelläni. Voit katsoa siellä myös mikä oli IN silloin kun sinä synnyit.

Oli maanantai.
Synnyin Keski-Suomen Keskussairaalassa. Potra tytteli.
USAn ykköshitti oli Plattersien Smoke gets in your eyes.
Time lehden kannessa ihmeteltiin avaruuden valloitusta. Historiallinen Time-arkisto.
Samana vuonna Oscarin sai Ben Hur -elokuvaspektaakkeli.
Nobelin lääketieteen palkinnon saivat Severo Ochoa ja Arthur Kornberg ribonukleiinihapon ja deoksiribonukleiinihapon synteesimekanismien löytämisestä (perinnöllisyys, DNA).

Muita 19.1. syntyneitä
Janis Joplin, Southern Comfort
Pulcheria, Bysanttilainen keisarinna
Edgar Allan Poe, kirjailija
Paul Cezanne, taidemaalari
Rod Evans, Deep Purplen perustajajäseniä
Robert Palmer, Bad case of loving you

***********
Linkataanpa tähän toinenkin päivä suoraan. Silloin soi Blondien Call Me ja Johnny Loganin What's another year. Sehän on siis 28.5.1980.

Ratkaisun hetkiä

2007-01-15T21:04:00.000+02:00

Lainasin isältä Anssi Vuorenmaan Ratkaisun hetkiä Suomen kohtalonvuosilta 1939-1945 (Valitut Palat, julkaisuvuosi 2006)

Yleisesikuntaeverstiluutnantti Anssi Vuorenmaa on vuodesta 1990 lähtien kirjoittanut Suomen sotaveteraani -lehteen artikkelisarjaa viime sodistamme, jotka on nyt koottu yksiin kansiin.

Mielenkiintoinen teos, jota elävöittävät aikakauden valokuvat. .

Kirkko keskellä kylää

2007-01-13T16:48:00.000+02:00

Heikkolaatuinen (kuvaamani - on tynnyriefektiä ja kuvaajan varjoa yms.) repro Kaksi kirkkoa -näyttelyn vanhasta kuvasta. Jyväskylän kaupunginkirkon ympäristöä (vuosiluku 1899).

Äärimmäisen mielenkiintoinen kuva synnynnäiselle jyväskyläläiselle.

Värivalokuvia tsaarin Venäjältä

2007-01-09T20:04:00.000+02:00

Värivalokuvia tsaarin Venäjältä

via nettipäiväkirja3 on Jan 09, 2007

Sergei Mikhailovich Prokudin-Gorskii otti 1900-luvun alussa Venäjällä hienoja värivalokuvia.

(Kuvat
alempi: Sergei Mikhailovich Prokudin-Gorskii.
View of Suzdal' from the Kamenka River, 1912.

ylempi: Sergei Mikhailovich Prokudin-Gorskii.
The Village of Kolchedan, 1912.)

Lisämuistiinpanoja evakkomatkasta

2007-01-01T18:01:00.000+02:00

Lähde: Mauri Rastas, 10.11./05.10./01.09.2006 http://www.kurkijoki.fi/kylat/elisen03/elis_v_pomm.html

Elisenvaaran ja koko Suomen sotahistorian tuhoisin lentopommitus tapahtui 20.6.1944 klo 13.20 (po. noin klo 12.30 )Tällöin 55 pommikonetta kolmena peräkkäisenä aaltona suoritti ilmatorjunnan puuttuessa lähes harjoitusmaisen pommituksen. Asemalla oli sillä hetkellä kaksi Karjalan kannakselta tullutta evakkojunaa ja yksi sotilasjuna sekä lisäksi muita aikataulun mukaisesti tulleita junia. (ER/Kj-6/2006: räisäläläisten evakkojuna + ilmeisesti toinen henkilöjuna + sotilasjuna + sotilasjuna pysähtyneenä ennen asemaa.) On arvioitu junissa olleen noin 1000 ihmistä, jotka eivät ehtineet ratapihalta kovinkaan kauas. Seuraukset olivat sanoin kuvaamattomia. Vaikeasti haavoittuneita ihmisiä oli koottu useita kymmeniä ja näitä lähti juna kiidättämään kohti Savonlinnaa.
Paikalle oli hälytetty Kurkijoen, Jaakkiman ja Parikkalan kunnanlääkärit. Sotilashallintopiirin lääkäri tuli myös paikalle. Lääkärien työ jäi lopulta puolinaiseksi. Monet haavoittuneet olisivat tarvinneet pikaista leikkausta tai verensiirtoa, joita kumpaakaan ei voitu heti suorittaa. Yöllä 21.6. kuljetti sotilaskuorma-auto uhrit Kurkijoen maamiesopistolle koulutilan navettaan omaisten tunnistettavaksi.

Vainajien siunaustilaisuus oli 25.6.1944. Tuskin koskaan saatiin selville todellista uhrien lukumäärää. Sotilashallintopiirin tilasto mainitsee kuolleita olleen yhteensä 134. Näistä oli 19 sotilasta, 25 siviilimiestä, 51 siviilinaista ja 39 lasta. (Räisäläläisiä noin 80 uhria.) Haavoittuneita mainitaan tilastossa 136. Ilmasuojeluviranomaiset ilmoittavat kuolleita olleen 111 ja haavoittuneita 185.

Pommituksen jälkeen oli ratapihalla vain yksi 14:sta läpikulkuraiteesta kunnossa. Asemarakennus kärsi vaurioita ja kaikki viestiyhteydet katkesivat. Yöllä klo 2 oli saatu jo kolme raidetta kuntoon ja 21.6. aamulla oli kunnossa neljä matkustajaratapihan ja viisi tavararatapihan raidetta. Viestiyhteydetkin saatiin kuntoon 21.6. klo 16 mennessä. Rakennusten tuhot jäivät pieniksi, kaksi tuhoutui kokonaan ja neljä vaurioitui pahasti.

*****

Vaikka sukumme oli monessa mukana niin SE juna millä Suojärveltä lähdettiin evakkoon ei ollut se joka oli asemalla ennen Elisenvaaran pommitusta. Sieltä nimittäin lähdettiin evakkoon "viimeisellä junalla" jo vuonna 1939 eli juuri ennen Talvisodan 1939-1940 syttymistä - oli 40 asteen pakkanen ja talvi.
Talvisodan ensimmäinen päivä oli 30.11.1939. Talvisotasivustolla sanotaan että "Suojärven Hyrsylän mutkaan ja pitäjän muihin rajakyliin jää runsaat 1000 siviili-ihmistä evakuoimatta". Tämän valossa todennäköisesti matka tapahtui 29.11.1939. Valamon luostarin sivuilta löytyneen tiedon mukaan munkit evakuoitiin vasta helmikuussa 1940 eli keskellä talvisotaa. Tämän tiedon perusteella kyseessä saattoi olla sekin juna.
Elisenvaaran asemasta Boris ja Raisa muistivat sellupaaleista tehdyt sirpalesuojat ja ambulanssin. Asemalla oli ollut samaan aikaan myös juna jossa oli ollut Valamon luostarin munkkeja. Yksi munkeista oli eksynyt muista ja ei meinannut löytää tovereitaan. "Joulupukki", Raisa kertoi Boriksen todenneen hänestä.

"Ensimmäinen ja toinen maailmansota vaikuttivat kuitenkin dramaattisesti luostarin vaiheisiin. Suomen ortodoksisen kirkon alaisuudessa toiminut luostari evakuoitiin helmikuussa 1940 ja noin 200-henkinen veljestö löysi uuden kodin Heinäveden Papinniemestä." Lähde: http://www.valamo.fi/

Junaa pommitettiin matkalla Sortavalan pohjoispuolella synkän kuusikon kohdalla - silloin 4-vuotias Boris ja 7-vuotias Raisa muistavat sen. Raisa muisti että Saku ja Anastasia olivat ne jotka nauraen juoksentelivat puiden lomassa ja naureskelivat että "jos muut kuolee niin he eivät". Kun Raisakin oli myöhemmin aikuinen he taas olivat kertoneet Raisalle että he eivät nuoruuttaan käsittäneet mitä sota on.
Myöhemmin Boris oli keskustellut muistostaan Sortavalasta kotoisin olleen työkaverinsa K.Helinin kanssa ja tämä oli arvellut että kyseinen paikka oli ollut Helylä.
Välirauhan aikana vain mamman äiti ja sisaret Anni ja Sanni palasivat Salmiin, josta uudestaan evakuoitaessa jäi vilja peltoon ja Anni talutti lehmiä kuten filmeillä on nähty.
Saku lähti myöhemmin jatkosotaan vapaaehtoisena.
Anastasia muutti myöhemmin Aarnon kanssa ensin Ruotsiin ja sitten Kanadaan. Virolaiselle Aarnolle oli langetettu kuolemantuomio sekä Venäjän että Saksan valtioiden toimesta sotilaskarkurina.

*****

"Suomalaisten suojajoukkojen luovuttua Suvilahdesta, vihollisen hyökkäys jakautui kahteen suuntaan : Loimolaan ja Tolvajärvelle. Loimolan suuntaan edennyt vihollisjoukko saatiin pysäytetyksi Kollaanjoen linjalle jolloin Tolvajärven suunta muuttui kriittiseksi. Mikäli vihollinen pääsisi etenemään Tolvajärvellä olisi Kollaanjoen sivusta ja selusta avoin. Suojärvi – Tolvajärvi alueella oli sodan alkaessa Osasto Räsänen. Siihen kuului kolme erillistä pataljoonaa (ErP9, ErP10, ErP112) ja yksi polkupyöräpataljoona (PPP7)." Lähde: http://www.cc.jyu.fi/~anmama/kannas2002/LKtst.htm

Ville on kertonut että suojajoukkojen sytytettyä Suvilahden talot palamaan Ville oli kerennyt lämmittämään kahvit talonsa hiilloksella ja oli istunut kivirappusille niitä juomaan.

Tähän liittyy Kissamaulle herkullinen juttu "siitä missä perheen kultaesineet ovat kätkettynä". Älä kuitenkaan riemastu liikaa, sillä paikalle on rakennettu alueella sijaitsevan tehtaan johtajan asunto.

Take me back to the 50's

2007-01-01T13:24:00.000+02:00

http://objflicks.com/

Flashillä toteutettuja amerikkalaisia nostalgisia ja patrioottisia historiapätkiä, joissa on paljon tuttuja aineksia myös suomalaisille.

Katso erityisesti kohdat:
Take Me Back to the 50's - 7:34
Take Me Back to the 60's - 8:45

Soviet greeting cards

2006-12-31T18:11:00.000+02:00

Soviet Posters -sivustolta voit lähettää kavereillesi ilmaiseksi Suuren ja mahtavan neuvostotasavaltojen liiton aikaisia propagandakuvia elektronisina postikortteina.

No helkkari, kysyn vaan että miten sitä ennen on tultu toimeen ilman tätäkin palvelua?.

Hyvää Uutta Vuotta!

2006-12-30T21:14:00.000+02:00

Taustakuvani

2006-12-30T13:39:00.000+02:00

Laitanpa tänne jemmaan tämänhetkisen taustakuvani (keskitettynä valkoisella pohjalla), joka on neiti Kissamaun taiteellinen näkemys Dolbystä ja Surroundista.

Kissamaun pitäisi taiteilla näitä enemmän, kun kerran osaa...

L'Agence Martienne

2006-12-30T12:46:00.000+02:00

"L'Agence Martienne est une collection d'images — documentaires, historiques, artistiques — consacrée à l'imaginaire scientifique et populaire qui s'est développé autour des anomalies parascientifiques : ovnis (soucoupes volantes), phénomènes paranormaux, créatures mystérieuses (monstre du Loch Ness, yéti)..."

Bestiaire fantastique, voir également sous :
- Cryptozoologie
- Dinosaures
- Loch Ness / serpent de mer
- Monstres/freaks/tératologie
- Prodiges
- Science-fiction
- Yéti / hommes sauvages

Ovnis / soucoupes volantes, voir également sous :
- Ufologie
- Ovnis / enlèvements
- Extraterrestres
- Extraterrestres / contactés
- Exobiologie / bioastronomie
- Foudre / foudre en boule
- Guerre des Mondes
- Mars / Martiens
- Prodiges
- Science-fiction

Science-fiction, voir également sous :
- Robots / androïdes / cyborgs
- Savant fou
- Homme volant
- Mondes perdus
- Représentation du futur
- Extraterrestres
- Fin du monde
- Guerre des Mondes
- Mars / Martiens
- Super-héros
- Voyages extraordinaires

Nostradamus, voir également sous :
- Astrologie
- Astronomie
- Divinations / voyance
- Fin du monde
- Occultisme
- Prophéties
- Prodiges
- Superstitions

Ranskankielentaitoisille ja niille jotka osaavat katsella sulavasti kuvia paranormaaleista ilmiöistä, mystisistä olennoista ja avaruudesta. Pulp fiction ja dokukumentti.

Boomtown Rats and knights

2006-12-18T19:18:00.000+02:00

Promoklippi vuodelta 1979. Ajalta jolloin Sir Bob ei ollut vielä Sir vaan ihan aito nuorisoidoli Irlannista. Kaiken muun ohella Bob Geldof on myöhemmin valittu äänestyksessä yhdeksi Britannian parhaista ÄIDEISTÄ.

Miljardit ihmiset tuntevat hänet Live Aid konserttien primus motorina sekä Do they know it's christmas (Band Aid) -levyistä.

The original Band Aid ensemble 1984 consisted of:

Adam Clayton (U2)
Phil Collins
Bob Geldof (Boomtown Rats)
Steve Norman (Spandau Ballet)
Chris Cross (Ultravox)
John Taylor (Duran Duran)
Paul Young
Tony Hadley (Spandau Ballet)
Glen Gregory (Heaven 17)
Simon Le Bon (Duran Duran)
Simon Crowe (Boomtown Rats)
Marilyn
Keren Woodward (Bananarama)
Martin Kemp (Spandau Ballet)
Jody Watley (Shalamar)
Bono (U2)
Paul Weller (The Style Council)
James 'J.T.' Taylor (Kool & The Gang)
George Michael (Wham!)
Midge Ure (Ultravox)
Martyn Ware (Heaven 17)
John Keeble (Spandau Ballet)
Gary Kemp (Spandau Ballet)
Roger Taylor (Duran Duran)
Sarah Dallin (Bananarama)
Siobhan Fahey (Bananarama)
Pete Briquette (Boomtown Rats)
Francis Rossi (Status Quo)
Robert 'Kool' Bell (Kool & The Gang)
Dennis D. T. Thomas (Kool & The Gang)
Andy Taylor (Duran Duran)
Jon Moss (Culture Club)
Sting
Rick Parfitt (Status Quo)
Nick Rhodes (Duran Duran)
Johnny Fingers (Boomtown Rats)
David Bowie
Boy George (Culture Club)
Holly Johnson (Frankie Goes to Hollywood)
Paul McCartney
Stuart Adamson (Big Country)
Bruce Watson (Big Country)
Tony Butler (Big Country)
Mark Brzezicki (Big Country)

The sleeve artist, Peter Blake, was also credited on the sleeve.

EDIT 23.12:
Tänään myöskin toiselle irkkurokkarille ja köyhien oikeuksien puolestapuhuja Bonolle on myönnetty kunniaritarin arvo, jonka Geldof sai vuonna 1986.

Bono receives honorary knighthood

Sat Dec 23, 2006 7:32am ET DUBLIN (VIA Reuters)
"Irish rock star and rights campaigner Bono has been given a honorary knighthood, the British Embassy in Dublin said on Saturday.

"Her Majesty The Queen has appointed Bono to be an honorary Knight Commander of the Most Excellent Order of the British Empire in recognition of his services to the music industry and for his humanitarian work," the embassy said in a statement.

It said Bono would receive the award from the British ambassador to Ireland in a ceremony in Dublin shortly after New Year's Day.

Fellow Irish rocker Bob Geldof, also a high-profile rights campaigner, received the same award in 1986.

Bestowal of an honorary award does not confer the title "Sir" on the holder."

Siirtokarjalaisia 1970 ja Livvin kieli

2006-12-10T20:11:00.000+02:00

Haku Siirtokarjalaisten tie osoitehakemistosta

"Haulla voi etsiä Siirtokarjalaisten tie -nimisessä neliosaisessa julkaisussa esiintyviä henkilöitä.
Tietokantaan on siirretty viidentenä osana sarjaan kuuluva osoitehakemisto.
Hakemistossa on tiedot 128.620 henkilöstä.
Huomaa, että osoitetiedot ovat vuodelta 1970."

Noihin osoitteisiin ei siis kannata laittaa joulukortteja täksi jouluksi.

www.salmi-orusjarvi.net

Livvin kieli eli Salmin murre

Tätä murretta puhuttiin Salmin lisäksi Suojärvellä,

ja ehkä hiukan yli pitäjän rajojen tietenkin.

Karjan kielen murteet

"Karjalan kieli jakautuu kolmeen päämurteeseen: varsinaiskarjalaan, livviin ja lyydiin (livvi-nimitystä ei pidä sekoittaa liiviin, Latviassa puhuttuun itämerensuomalaiseen sukukieleen). Karjala muuttuu ikään kuin asteittain suomalaiselle vaikeammin ymmärrettäväksi: vienaa on suomalaisen helpohkoa ymmärtää, varsinaiskarjalan etelämurteissa näkyy jo naapurikielen, vepsän, vaikutus, joka vahvistuu entisestään livvissä ja varsinkin lyydissä. Myös venäjä on vaikuttanut enemmän eteläisiin murteisiin."

Kissamau isänmaallisena

2006-12-08T06:34:00.000+02:00

Kuvaus ja käsittely siis Kissamaun eikä minun, minä vaan äitinä tallennan sen perhealbumin aarteisiin.

Tyttäreni Maumau kirjailee blogissaan:

"Itsenäisyyspäivä oli ja meni. Linnan koltut tuli arvosteltua sohvalta käsin ja siinäpä se. Oli mulla ajatuskin, että tekisin talvisotapropagandahenkisen kuvan, mutta se jäi kesken. Tossa kuitenkin aihio:"

Minä 2 vuotta, meemi

2006-12-06T16:57:00.000+02:00

Liisalta huomasin Iineksen meemin, jossa laitetaan sellainen kuva esille missä itse on kaksi vee. Minä, eli siis tässä tapauksessa Halo Efekti, tämä tulee siis tänne nostalgiaosastolle kun kuva on 60-luvun aivan alusta.

No, minähän nyt en tarkalleen tiedä olenko just kaksi vuotta tässä, mutta tarjokkaista tämä on kaikkein lähinnä.

Tähän liittyy sellainen tarina, että minähän olin pienenä vallan syötävän suloinen tenava, ihmiset pysähtyivät kadullakin ihailemaan kun minä painelin rattailla ohi että ompa siinä todella ihana pirpana ;D

Naapurissamme oli asunut Keskussairaalantiellä joku valokuvaaja (kukaan ei muista hänen nimeään ja se ei ilmene mitenkään kuvista). Hän on käynyt useampaan otteeseen filmatisoimassa perhettämme kotonamme - kun olimme niin kauniita ihmisiä =D =D =D

Iines oli pohtinut toisessa blogissaan jutussa "Keep Smiling" myös kuvattujen lasten vakavaa perusilmettä, hymyä ja naurua.

EDIT 20.12: Laiton tähän linkin Pekolan Taren blogiin, jossa 30-vuotispäivän kunniaksi on tartuttu kuvan kanssa samaan "minä 2 vee" -aiheeseen. Onnea, onnea vaan!

EDIT 23.12.: -GF-:ltäkin löytyi lapsuusfoto. Onkin hiano kuva poitsusta peltohirmun ohjaimissa.
Ja täällä taas on Nieppi, nuoriherra seuraa intopiukeena kun häntä filmatisoidaan ja dramatisoidaan. Paita olisi vielä tänäpäivänäkin ultramoderni, sen aika ei ole vieläkään tullut nousta muodin aallonharjalle =D

"Nyt alkoi se, mitä pelataan"

2006-12-05T19:34:00.000+02:00

Neuvostojoukot ylittivät rajalinjan aamulla 30. marraskuuta 1939. Edessä olleet viivytysjoukot sytyttivät talot palamaan. Viljo Simo ja muut joutsalaiset valmistautuivat kohtaamaan viholliset Taipaleenjoella.

– Yöllä ennen marraskuun viimeistä päivää oli satanut lunta. Nukuimme teltassa sinä yönä, kun sota alkoi. Vähän ennen seitsemää ryntäsimme teltasta ulos ja näimme, kuinka itä punoitti. Siellä oli sytytetty taloja palamaan. Riipisen Einolla, joka oli porukkamme innokkaimpia kortinpelaajia, oli tapana sanoa aina saadessaan ventin, että se on sitä mitä pelataan. Muistan vieläkin Einon sanat seisoessamme teltan edessä katsellen punoittavaa taivasta: "Nyt alkoi se, mitä pelataan."

– Ensitöiksemme heitimme kaikki kirjeet ja muut henkilötietoja sisältävät paperit kaminaan. Pelikortitkin joku viskasi tuleen ja sanoi, että näitä ei enää tarvita. Vielä vahvistettiin jo aikaisemmin tehty päätös, että elävänä ei montusta nousta, vaan tapellaan viimeiseen asti.

Viljo Simon (1914–2003) haastattelu on alunperin ilmestynyt Seppo Pänkäläisen teoksessa Muistojeni Joutsa vuonna 1993.

Lähde Joutsa Sodassa 1939-1945

Suojärvi, Suvilahden kylä

2006-12-04T23:08:00.000+02:00

Lähde Virtuaalikarjala:
Suojärven pitäjä, Suvilahden kylä.
Luovutettua Karjalaa

Talvisodan syttyessä jäi Suojärven rajakylistä 1800 henkeä siviilisotavangeiksi, joista runsaat 800 henkeä oli Hyrsylän mutkan alueelta. Heidät palautettiin Suomeen toukokuun lopulla v.1940. Lisää Suojärven historiaa täältä.

Muistiinpanoja

2006-12-02T17:27:00.000+02:00

Tämä varsin militaarinen irrallisista pätkistä koostuva muistiinpano on tarkoitettu minulle itselleni jatkotutkimuksia varten.

Suojärvi:
Suojärvellä myytiin enemmän viinaa kuin Helsingissä, vilkasta puuteollisuutta.
Juho Kusti Paasikivi sanoi karjalaisista että jätetään ne sinne...
Belonoffin saha, sodan jälkeen siirtyi Heinolaan. Aleksia ja Villeä pyydettiin sinne mutta eivät lähteneet, Ville Tikkakosken asetehtaalla viilarina ja Aleksi Vihtavuoressa junankuljettajana ruutitehtaalla.
Nekkulat olivat myös Suojärveltä. Samiloffit koukkasivat Kiinan kautta Suomeen.

Sota:
Venäjän kansalaiset Ville (synt 1906), Aleksi ja Nekkula ilmoittautuivat vapaaehtoisina Suomen armeijaan Suojärvellä. Lyhyessä koulutuksessa Aleksi oli paras ja palkittiin kameralla (Aleksilla ollut paljon kuvia sodasta, onko enää missään?). Ville ja Nekkula eivät ottaneet osaa koulutukseen vaan makoilivat kämpässä ja lukivat Curwoodia.
Lepäsivät ennen lähtöä, "senhän nyt tiedät minne laitetaan Suomen armeijassa vihollismaa Venäjän kansalaiset, jotka ilmoittautuvat vapaaehtoisina Suomen armeijaan". Aina kun tuli tosi paha paikka "Ville, sinä kun nyt kerran olet tänne vapaaehtoisena tullut niin..." Luottamus kasvoi yhteisten kokemusten aikana. Naganin piippuun katselu, riekaleiset helmat. Esitteli Talvisodassa rintamalinjaa ja komentaja oli ruvennut haukkumaan miehiä huolimattomiksi kun konekiväärin päällä oli ollut lunta ja pakkanen oli kova, oli vaan mennyt aseen luo ampunut sarjan (ja kiitellyt mielessään että olipa hyvät varastorasvat kun läksi pelaamaan).
Villelle oli tarjottu upseerin arvoa, jos hänet olisi pudotettu venäläisten selustaan - kieltäytyi neljän lapsen isänä varmasta kuolemasta. Toimi venäjän tulkkina ja lähettinä.
Saku lähti 17-vuotiaana Viitasaaren yhteiskoulusta vapaaehtoiseksi, "kerkesi" hyvin mukaan loppurytinöihin ja Lappiin. Aleksi ei ollut kuin talvisodassa, meni aseteollisuuden palvelukseen. Ville oli Talvisodassa (esim Kollaa) ja Jatkosodassa vielä hyökkäysvaiheen aikana (esim.Äänislinna). Kotiutettiin kun 1906 vuonna syntyneet vapautettiin palveluksesta (mikä vuosi?) ja meni aseteollisuuden palvelukseen. Koko suku sai Villen sota-ansioiden takia Suomen kansalaisuuden vuonna 1941."Urheudesta, för tapperhet". Nike ei ollut sodassa, kuului ensimmäiseen sotienjälkeiseen ikäluokkaan.

Venäläisten lentolehtiset luutnantti Elomaan (Turku) miesten ripustamisesta lähimpään männynoksaan. Elomaan vierailu Tikkakoskella. Oli luullut että Ville on kuollut.

Vaikka Villen sotilaskoulutus Suomen armeijassa oli vain muutaman viikon leiri, jonka ajan hän tutustui punkassa James Oliver Curwoodin romaanituotantoon lepoasennossa - hän oli kotiutuessaan kersantti. Vertaa presidentti Mauno Koivisto joka kuului Mannerhein Ristin ritari Lauri Törnin porukkaan, hänhän oli edelleen sotamies sodan päättyessä.

Kun suomalainen sotilas oli haavoittunut luotisuihkusta molempiin jalkoihin (missä?) Ville pakotti käsiaseella uhaten karkuun yrittäneen suomalaisen lääkintämiehen vetämään kanssaan loukkaantuneen ahkiossa linjojen takaa lääkintäpaikalle.

***
Mamma tuli lasten kanssa evakkoon Viitasaarelle ilmeisesti samassa junassa kuin mistä Aira Samulin on kertonut muistelmissaan, viimeinen juna. Elisenvaaran pommitus (aika?)tuhosi kiskot. Junassa matkustanut vieras sotilas vei Boriksen ( synt 1935, n. 4 v) suojaan pommitusta höyryälaskevan junan alle kiskoille, "Me ei lähetäkkään tuonne lumeen kahlaamaan vaan me mennäänkin tänne alle piiloon". Tytöt (Anastasiakin oli mukana) olivat juosseet kuusikkoiseen metsään.

***
Boris niminen tuore suomen kansalainen sanoi nyt yli 70-vuotiaana että "häntä olisi koulukiusattu, jos hän ei olisi ollut niin häijy";D Ei antautunut kiusattavaksi, veti kaikkia kiusaajia turpiin aloittaen joukon johtajasta vaikka oli itse pienikokoinen. Opetti minulle pienenä saman strategian. Kaiken todennäköisyyden mukaan moni nykynuori traumatisoituu eliniäkseen huomattavasti vähäisemmästä koulukiusauksesta.
**

Iivari ja Sulo Talvisotaan Joutsasta. Paavo ei alaikäisenä heti lähtenyt, kinusi äidiltään luvan. Paavo kuoli (katosi?). Iivari taisteli jatkosodassa Tali-Ihantalassa. Vapautettiin jatkosodan aikana 1906 syntyneenä (minä vuonna?) Paavon kuoltua ettei yhdestä perheestä mene kaikki pojat. Sulo toimi koko ajan upseerina. Iivarille tuli kuitenkin kutsu vielä myös Lapin sotaan, että se siitä valtion hienostuneesta eleestä...(vrt. Sotamies Ryan).

***
Sodan jälkeen Boris ja Riipisen talon renki olivat ensimmäiset paikalla kun Mannerheim ristin ritari Iisalon kone tipahti Vehniällä. Tauno Iisalo menehtyi loppuun lennetyn sodanaikaisen pommikoneensa JK-273 maahansyöksyssä vuoden 1947 kesäkuun 18. päivänä toisen moottorin sammuttua nousussa. (Wikipedia) Boris oli ajanut pyörällä ojaan, kun mylvivä kone oli lentänyt 20 metrin korkeudella hänen ylitseen ja rengin hevonen oli mennyt maihin aisojen välissä. Iisalo ei ollut tiputtanut ylimääräistä sementtipommilastia vaan uskoi että kone jaksaa lentää yhdellä moottorilla myös täydellä kuormalla.

~~Huom, kuviakin olisi ollut, mutta Blogger ei anna nyt lisätä eikä tehdä mitään teksitimuotoiluja tai linkkejä. Kun Blogger taas toimii - lisätään kuva myöhemmin.~~

Virtuaalikarjalassa vanhoja kuvia Karjalasta yleensä ja Suojärveltä erityisesti (ei voi myöskään tehdä linkkejä).

EDIT: Sunnuntai 3.12.2006. Vian saa korjaantumaan Bloggerista kun tyhjentää selaimen välimuistin.
Lisätty kuva vuodelta 1936 Suojärveltä.

Palmaa sen olla pitää

2006-12-01T00:00:00.000+02:00

Populaarissa muistellaan Palma limpsoja. Niitä tuli minunkin kitattua pienenä 60-luvulla kun niitä tehtiin myös Jyväskylän Mallasjuomalla. Suosikkini oli sameanharmaa greippi eli hienosti pullon kupeessa grape, muita makuja olivat ananas, sitruuna, appelsiini ja veriappelsiini.

Tähtiainesta

2006-11-11T17:59:00.000+02:00

Kissamau on väsännyt itsestään Suomi-filmihenkisen fanikuvan.

Kyseessä näkyy olevan femme fatale eikä mikään kikatteleva naapurin piika.

Viimeisellä rannalla (1959)

2006-11-06T20:13:00.000+02:00

Juliste (iso)
Juliste (pieni)
Viimeisellä Rannalla (On the Beach, 1959)
Ohjaus Stanley Kramer
Pohjautuu Neville Shuten romaaniin
Pääosissa Gregory Peck, Ava Gardner, Fred Astaire, Anthony Perkins, Donna Anderson

Jossain joku painoi nappia ja aloitti Kolmannen maailmansodan. Australia on selvinnyt - mutta vain tilapäisesti. Ydinlaskeuma on matkalla ja loppu on väistämätön.

Tämä on tarina siitä miten ihmiset kohtaavat tulevan lopun, keskittyen pääasiassa nuoreen autralialaisperheeseen ja heidän ystäviinsä, mukaanlukien amerikkalaisen sukellusvene USS Sawfish aluksen kapteeniin, joka oli partioimassa Tyynellä Valtamerellä aluksellaan kun pommit räjähtivät. Ja australialaiset havaitsevat morse-kutsun joka tulee jostain San Diegon suunnalta...

Kesätunnelmaa

2006-11-05T10:50:00.000+02:00

Serkukset mummolan pihalla Joutsan Laitjärven kylässä 1960-luvun alussa. Näiden lasten leikkeihin kuului murkkukaupunki eli hiekasta rakennettu city, jonka asukkaina olivat muurahaiset. Myös uinti kuului olennaisena osana kesäpäivän viettoon. Televisio tuli mummolaan vasta vuosia myöhemmin.

Andy Gibb

2006-10-24T17:09:00.000+02:00

Andy Gibb oli nuorin Gibbin veljeksistä (1958-1988). Vanhemmat veljet Barry ja Maurice tunnetaan paremmin nimellä Beegees.

Andyn suurin hitti oli Shadow Dancing 1978.

Hänen varhaisen kuolemansa on ilmoitettu johtuneen sydänlihaksen tulehduksesta (myocarditis).

Eunukkiäänisen Beegee tyylin komein edustaja ;D

Linkki virallisille sivuille.

JR 7

2006-10-22T21:43:00.000+02:00

Jalkaväkirykmenteille myönnettiin Mannerheim-ristejä keskimäärin 2 tai 3 rykmenttiä kohti. JR 7:lle niitä myönnettiin 13 eli puolta enemmän kuin millekään muulle rykmentille.

Tapahtui myöhemmin 50-luvulla Haminassa. Kantahenkilökuntaan kuulunut vanhempi mies seurasi vastasaapunutta Reserviupseerikoululaista katseellaan ja tuli sitten kysymään tulokkaalta: Oletko Villen poika? Nuoren miehen vastattua myöntävästi hän totesi lyhyesti: Vie isälle terveisiä. Ja todennäköisesti tämän keskustelun seurauksena tehtiin tästä nuoresta miehestä ensimmäisen komppanian ensimmäinen mies eli todennäköisesti Suomen armeijan historian huonoimman rytmitajun omaavasta tehtiin se jonka mukaan kaikkien pitäisi pystyä marssimaan.

Vereraanien perintö

Kuvan lähde http://www.mannerheim.fi/

Ammattimies

2006-10-22T19:43:00.000+02:00

"- Vai eddä daposda duomiddu. Sehän on erinomainen ansiolueddelo. Juuri ammaddimiehiä sodassa darvidaan.
Nikke Pärmi
Musta nuoli oli rangaistusvangeista koottu tarunhohtoinen Erillinen pataljoona 21.
***
Pärmin pataljoona sai osakseen propagandaryöpyn kovaäänisten ja lentolehtisten kautta. Puna-armeija tiesi jopa pataljoonan upseerien nimet. Erityisen ryöpytyksen kohteeksi joutui Pärmi.

- Duoda duoda. Meisdä on tullud kansainvälinen kuuluisuus, Pärmi lausahti tyytyväisenä.
***
Mustaa nuolta käytettiin usein paikoissa, joissa muut pataljoonat olivat epäonnistuneet, muun muassa Semsjärven ja Kumsan kylien valtaukseen. Vihollinen kutsui pataljoonaa Pärmin piruiksi.

Pärmiltä kysyttiin, miten vankiporukalla pystyy moisiin saavutuksiin.

- Duoda duoda. Se on miesten laadullinen paremmuus.
***
Sota verotti Nikke Pärmin voimia, hänelle määrättiin 14 vuorokauden loma. Pärmi lähti Kuopioon ja pistäytyi matkallaan myös Helsingissä. Rautatieasemalla eräs Pärmin upseerituttava valitteli, ettei pääse junaan, koska vaunut ovat niin täynnä.

- Duoda duoda. Minä järjesdän dilaa.

Hetken kuluttua miestä alkoi lappaamaan ulos vaunusta.

- Miten sinä tuon teit?

- Minä vain ilmoidin, eddä olen Nikke Pärmi ja olen dullud hakemaan däydennystä Musdaan nuoleen.
***
Pärmi ei pitänyt siitä, että santsarit tyhjänpäiten höykyttivät alokkaita. Kerran hän kuuli erään kersantin nimittelevän alokasta kameliksi.

- Kersandin ei dule käyddää sivisdyssanoja, kun ei tunne bodaniikkaa.
***
Pärmi halusi kerran nähdä sankarihautajaiset kotirintamalla. Hän lähti matkaan pataljoonan pastorin kanssa. Pärmi oli hiljainen ja liikuttunut hautajaismenojen aikana ja halusi tilaisuuden jälkeen käydä kaatuneen sotilaansa kotona.

Pienin lapsista makasi vielä kehdossa. Pärmi silitteli lapsen päätä, ei kyennyt sanomaan mitään. Hän vain kuiskasi:

- Duoda duoda. Pärkkele."
Lähde Robert Brantberg

Hamburgers and American Graffiti

2006-10-22T09:55:00.000+02:00

Kuvan lähde.

Ei ollut minun varhaislapsuudessa hampurilaisia tarjolla Keski-Suomessa 1960-luvulla. Tai saattoi jossain ollakin, mutta minä en ollut niistä tietoinen. Meillä syötiin pääasiassa keittoja, laatikkoja yms. kotiruokaa eikä muistikuviini liity grillireissuja. Viikonloppuohjelmaan ei todellakaan kuulunut vierailua hampurilaispaikkaan nykylasten tavoin.

Myöhemmin 70-luvulla pääsin minäkin rasvaisten herkkujen makuun, mutta tyypilliset amerikanherkut kuten hampurilaiset ja kuumat koirat jäivät minulta kokeilematta. Lihapiirakka keitinmakkaralla saattoi olla suosikkini tai sitten kuutioidut makkarat ranskanperunoiden seassa - jota paikallisesti jyväskyläläisittäin kutsuttiin taksariksi. Tämä tosin vasta siinä vaiheessa kun perunat ruvettiin valmistamaan friteeraamalla. Sillä vaihtoehtoisten menetelmien aikaansaama makuelämys ei varsinaisesti ollut houkutteleva.

Teininä muistan että viikonlopun ohjelmaan kuului Melba-jäätelöannoksen syönti "Taskussa", joka sijaitsi Kauppakadulla suunnilleen nykyisen keskusta-Tiimarin kohdalla. Yhden jäätelöannoksen syöntiin kulutettiin noin neljä tuntia, koska se oli äärettömän sosiaalinen tapahtuma ja paikalla olivat kaikki kynnellekykenevät samanikäiset, asiakaspaikkoja ei kyllä ollut montaa - siitä baarin Tasku-nimikin. Ymmärrettävistä syistä henkilökunta saattoi visiitin loppupäässä ryhtyä aktiivisesti ohjaamaan osaa paikallaolevista ulos finanssipoliittisista syistä. Koululaisen taskurahojen niukkuus saattoi olla pääsyynä myös myöhäiseen tutustumiseeni hampurilaiskulttuuriin omakohtaisesti.

Amerikkalaisista elokuvista olin kyllä tullut tietoiseksi sellaisen kulttuurin olemassaolosta ja viimeistään elokuvateatteri Picnicissä näkemäni (osapuilleen nykyisen Red Neck - ravintolan kohdalla) George Lucasin läpimurtoelokuva American Graffiti vuonna 1973 räjäytti tajunnan. Olen nähnyt sen sittemmin kymmeniä kertoja. Trailerissa Wolfman Jackin ääni kysyy: "American Graffiti. Where were you in '62?" No, hiekkalaatikollahan minä, jos rehellisesti sanotaan... Ei kovin coolia...

Some famous lines from the movie...

"Do you want to end up like John? You can't stay 17 forever." - Steve to Curt
"I'll love and protect this car until death do us part." - Terry to Steve
"I just love the feel of tuck and roll upholstery." - Debbie to Terry
"I was a dirty bird. Carol's not grungy she's bitchin'." - John to Carol
"Rock 'n roll's been going downhill ever since Buddy Holly died." - John to Carol
"Why don't you go kiss a duck." - Steve to principal
"Your car's even uglier than I am!" - Carol to Falfa
"Go ahead, slug me, scar my face. I wouldn't dance with you if you were the last guy left in this gym." - Laurie to Steve
"Joe College strikes out!"- Peg to Steve
"Why should I leave home to find a new home?" - Steve to Curt
"You're the most beautiful, perfect creature I've ever seen and I don't know anything about you!" - Curt to girl in T-bird

Kuvan lähde

Väinölan lapset

2006-10-08T19:17:00.000+02:00

"Väinölän lapset -sarja esittelee suomen ja sen lähimmät sukukielet eli itämerensuomalaiset kielet. Ne ovat suomen lisäksi viro, vatja, karjala, inkeroinen, lyydi ja vepsä.. Kieliin tutustutaan arkipäiväänsä elävien ihmisten kautta. Sarjan ovat tuottaneet Helsingin yliopiston suomalais-ugrilainen laitos, suomen kielen laitos, yliopiston tiedotus sekä Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Tarvitset RealPlayerin.

Vepsäläiset
Tässä ohjelmassa liikutaan Òoutjärvellä, joka on Äänisen rannan vepsäläiskylä. Vepsäläis ten asuma-alueet ovat kolmen suuren järven, Laatokan, Äänisen ja Valkeajärven välillä. Vepsäläisiä on nykyisin n. 10 000. Vepsän kielessä on tietenkin paljon venäjän vaikutusta, mutta paljon on myös vanhoillisia piirteitä. On sanottu, että vepsäläiset ovat Karjalan hämäläisiä." Lähde: http://video.helsinki.fi/Media-arkisto/vainolan_lapset.html

Vepsäläiset sukulaiset

2006-10-08T18:12:00.000+02:00

"Kaikki kansat, niin pienet kuin suuretkin, ovat antaneet panoksensa maailmankulttuurin kehitykseen. Pienten kansojen liittymisellä sivistyskansojen yhteisöön on kuitenkin myös kielteiset puolensa: ne menettävät kansallisen identiteettinsä ja kulttuurinsa ainutlaatuisuuden. Vain lahjakkaat, ylpeät ja riippumattomat kansat pystyvät vaalimaan kulttuuriaan. Vepsäläiset kuuluvat epäilemättä tällaisten kansojen joukkoon.

Vepsäläiset ovat suomalais-ugrilaisten kansojen itämerensuomalaisen ryhmän pienehkö heimo, josta goottilainen kronikoitsija Iordan mainitsi ensi kerran 500-luvulla käyttäen siitä vasina-nimeä.

Vepsäläisten esi-isät siirtyivät 900-luvun lopulla Itämeren itärannikolta kaakkoon Ojat-, Pasha- ja Syvärijokia pitkin. Siihen aikaan heimo oli alueen mahtavimpia.

Muinais-Venäjän sotapolitiikassa vepsäläisillä oli varsin merkittävä sija. Sinä kautena muotoutui vepsäläisten ainutlaatuinen aineellinen ja henkinen kulttuuri. Venäläisissä kronikoissa vepsäläiset mainitaan vuosien 859 ja 862 tapahtumien yhteydessä, jolloin varjagit (viikingit) kutsuttiin perustamaan Venäjän valtio.

Yhdessä varjagien, tshuudien, slovenien ja merjalaisten kanssa vepsäläiset ottivat osaa ruhtinas Olegin sotaretkeen, jonka aikana kukistettiin Smolensk ja Ljubitsh ja ruhtinas pääsi Kiovan valtaistuimelle.

Vepsä mainitaan tällä nimellä kronikoissa viimeisen kerran 882, sen jälkeen heimosta käytettiin nimeä tshuudit, jolla tarkoitettiin useita suomalais-ugrilaisia kansoja. Syynä tähän oli ehkä se, että vepsä-sana muistutti häiritsevästi venäjänkielistä maaseutua tarkoittavaa ves-sanaa.

Adam Bremeniläinen, saksalainen historiankirjoittaja, Hampurin arkkihiippakunnan historian tekijä mainitsee vepsäläiset 1000-luvulla, ja Tanskan historian kirjoittaja Saxo Grammaticus vuonna 1220.

1100-luvulta lähtien vepsäläisten historia liittyy läheisesti ensin Novgorodiin ja sittemmin Venäjään, mikä vaikutti ratkaisevasti vepsäläisten kehitykseen kansana.

Vepsäläisten asuttaman alueen itäosissa vepsäläiset ovat sulautuneet slaavilaisiin, mutta Äänisen, Laatokan ja Valkeajärven välisellä alueella he ovat onnistuneet säilyttämään kielensä sekä aineellisen ja henkisen kulttuurinsa.

1400-luvun lopulla vepsäläiset alkoivat asuttaa Äänisen kaakkoisrannikkoa." M.J. Dankov Lähde:http://heninen.net/rainio/museo/suomeksi.htm

Minun isänpuoleiset kaukaiset sukujuureni ovat vepsäläiset.
Perimätiedon mukaan suku on kotoisin Novgorodin alueelta. Katso kartta. Karttalähde:http://www.pohjoiskarjalanmuseo.fi/ex/vepsa03.html

"Vepsäläisten muinainen asuma-alue sijaitsi kolmen suuren järven - Laatokan, Äänisen ja Valkeajärven - välisellä alueella, jossa heimo asui ennen slaavien asutusta tai viikinkien idänretkiä. Varhaisin lähdemaininta vepsäläisistä on 500-luvulta goottilaisen munkki Jordaneksen teoksessa, jossa hän mainitsee ves-heimon. Samassa yhteydessä mainitaan myös tsuudit, merjalaiset ja mordvalaiset.

Vepsäläiset mainitaan usein 800-1000-luvun venäläisissä kronikoissa Venäjän veronkantajina ja liittolaisina: lähteiden mukaan muinaisvepsäläisillä oli vahva vaikutus venäläisen valtion muodostumiseen. Kronikoissa kerrotaan vepsäläisten osallistuneen varjagien (viikinkien) sotaretkiin. 1000-luvulta peräisin olevassa venäläisessä kronikassa (Povest vremmenyh let) kerrotaan ves`ien kutsuneen vuonna 862 varjageja hallitsemaan maataan, koska "maamme on suuri ja rikas, mutta maasta puuttuu järjestystä".

Myös arkeologinen aineisto kertoo ves-heimon vanhasta historiasta ja kulttuurista. Valkeajärven lounaisalueelta on löytynyt erityyppisiä asuinpaikkoja ja hautamuotoja. Seksna-joen varrella on asunut vepsäläisiä 800-900-luvuilla ja Suda-joen seudulla 500-1200-luvuilla. Toinen vepsäläisten muinainen asuinalue on sijainnut Äänisen itärannikolla ja kolmas Laatokan kaakkoisseudulla. Näiden alueiden muinaisjäännökset ajoittuvat 800-1200-luvuille. Vepsäläisen heimon muinaisen kulttuurin kukoistuskauden katsotaan sijoittuvan 1000-luvulle. Tämän jälkeen vepsäläisten asuttama alue alkoi vähitellen supistua." Lähde: http://www.pohjoiskarjalanmuseo.fi/ex/vepsa02.html

Vepsäläisten historiaan, perinteisiin, kreikkalaiskatolilaisuuteen sulautuneeseen noituuteen ja muinaisuskoon ja nykyisyyteen voi tutustua kuvien kera myös täällä Vepsän Seuran sivuilla, http://www.veps.de/Etusivu/etusivu.html

Sähkösanasto Karjala-Vepsä-Suomi-Viro

Isän sukulaisia siirtyi Suomeen Karjalan Suojärvelle Venäjän vallankumouksen aikana. Isoisäni oli käyttänyt sanasta "tatti" sen karjalaista muotoa "griba".

"Suomalaisia nimitetään usein Karjalan Tasavallan kanta-asukkaiksi, vaikka he ovat historiallisista, taloudellisista ja poliittisista syistä tänne muuttanutta väestöä.

Suomalaisten osuus Aunuksen kuvernementin asukasmäärässä ei ollut viime vuosisadan puolivälissä merkittävä: vuonna 1858 heitä oli 365, ja 1865 - 991. Esnimmäiset suomalaisten asutukset luterilaisine kirkkoineen muodostuivat ensin Petroskoin Kukonmäellä, sitten Aunuksessa ja Vytegrassa. Vuosisadan loppuun mennessä (v.1883) Aunuksen kuvernementissa asui 2622 suomalaista. Kaikki he olivat tulleet Suomesta.

Ensimmäisen maailmansodan aikana alkanut Muurmannin radan rakentaminen houkutteli Karjalaan lisää suomalaista työvoimaa. Suomalaisten määrä koko Karjalan väestössä oli silloin vain noin 1%. Vuosien 1917-1918 Suomen ja Venäjän vallankumoustapahtumien aikana suurin osa heistä palasi synnyinseuduille. Toisaalta juuri vuoden 1918 Suomen tapahtumat aiheuttivat uuden muuttoaallon Karjalaan." Lähde: http://www.soros.karelia.ru/projects/1998/sui/suomalaiset_f.html

Työväenmuseoita

2006-10-08T00:17:00.000+02:00

Työväen keskusmuseo
Vaasan Työväenmuseo
Kansanarkisto

Katso myös kyseisten sivujen linkkilistat ja käy verkkonäyttelyissä.

Eero Saarinen

2006-10-07T18:26:00.000+02:00

Arkkitehti Eero Saarisesta oli juttu tämän viikon Taloussanomissa (vk40/2006). Lehden identtisen näköislehti-verkkoversion voi nykyisin lukea veloituksetta täällä. Amerikkalaistunut suomalaissyntyinen Saarinen oli häpeämätön modernisti, ja hänen tuotantoaan leimaa minusta sellainen positiivinen suhde atomiaikaan.

Tourulan Kivääritehdas

2006-10-06T23:29:00.000+02:00

Ei ole tarkoitus yleensä kopioida toisesta blogistani tänne jo julkaistua aineistoa, mutta tämän kerran teen poikkeuksen. Tässä kirjoituksessa on originaalista poiketen enemmän materiaalia ja linkkejä.

Tourulan Kivääritehtaalla Jyväskylän Tourulan kaupunginosassa (karttalinkki) tuli käväistyä Kuvataiteilijoidet tiloissa. Siis eihän siellä Kivääritehtaalla enää mitään kiväärejä ole valmistettu aikoihin. Tästä ei nyt pidä hentomielisten säikähtää, mutta se yllytti minut sangen militäärisiin muisteluihin. Olenhan asunut Tourulassa 4-vuotiaasta yli kolmekymppiseksi. Kuvat eivät ole erityisen sotaisia.

Tourulan Kivääritehdas kuului Valmet konserniin, jonka asetuotanto fuusioitiin Sakoon (SAKO, Limited (Suojeluskuntain Ase- ja Konepaja Oy, Civil Guard Gun- and Machiningworks Ltd), joka oli toinen suomalainen asevalmistaja Riihimäeltä vuonna 1987. Valmet Oy oli suomalainen konepajateollisuutta ja laivanrakennusta harjoittanut valtionyhtiö, joka vuonna 1999 sulautettiin Rauma Oy:n kanssa Metso Oyj:ksi.

Tourulan Kivääritehtaalla eli Valmetin aseyksikössä valmistettiin:

Jalkaväen aseita, esimerkiksi Valmet Rk 62, Rk 76, M82 sekä Rk 95 TP rynnäkkökiväärit.
Metsästys- ja urheiluaseita, esimerkiksi Suomen Leijona, Valmet Erä ja Valmet Orava pienoiskiväärit Valmet Leijona, Valmet 212, Valmet 312 ja Valmet 412 haulikot sekä RK 62:een perustuvaa itselataavaa kivääriä Valmet Petraa.

Erinäisten finanssi- ja työvoimapoliittisten kuvioiden jälkeen asetuotanto loppui Jyväskylässä 1990-luvulla. Nyttemmin tehdasalue on osin säilytetty kultturikohteena, kunnostettu toimisto- ja asuintiloiksi ja aluella on ollut myös runsaasti uustuotantoa, sillä se sijaitsee Jyväskylän keskusta välittömässä läheisyydessä luonnonkauniin Tourujoen rannalla (alin kuva kuvattu kesällä 2006, muut lokakuussa 2006).

"1920- ja 1930-luvuilla Jyväskylään ja lähiympäristöön sijoitettiin puolustusvoimien aseteollisuutta. Jyväskylää pidettiin strategisesti sopivana paikkana, koska se sijaitsi vihollisen lentosäteen kannalta kyllin kaukana rajalta ja rannikolta. Liikenneyhteydet olivat hyvät ja teollisuutta ennestään niin paljon, että työväkeä ja asuntoja oli saatavissa. Ensimmäiseksi perustettiin ruutitehdas reilun kymmenen kilometrin päähän kaupungista, Laukaan Vihtavuoreen vuonna 1922. Toisena oli vuorossa Valtion kivääritehdas Tourulaan vuonna 1927 ja lopuksi tykkitehdas Rautpohjaan vuonna 1936. Tehtailla oli kaupungille huomattava taloudellinen merkitys. Varsinkin tykkitehtaan tulo helpotti pula-ajan jälkeisessä tilanteessa huomattavasti." Lähde: Jyväskylä
***

"Tuleb meeles pidada, et nemadki ei ole rohkem kui inimesed. Tina hakkab nende peale niisama nagu teistelegi." (Vänrikki Koskelan repliikki V. Linnan teoksesta "TUNDMATU SÖDUR", tölkinud HELMI ELLER ja ENDEL MALLENE; Tallinn 1996) Lähde GunWriters
***

"M/26 Lahti-Saloranta on aseteknikko Aimo Lahden ja Kapteeni Arvo Salorannan kehittämä pikakivääri. Asetta alettiin valmistaa 1928, ensiksi koesarjoina ja myöhemmin sarjatuotantona. Aluksi aseeseen oli tarjolla kapasiteetiltaan pieni 20 patruunan kaarilipas, mutta 30-luvulla asetta varten kehiteltiin 75 patruunan rumpulipas, jota Suomen armeija ei silti tiettävästi käyttänyt.

Aseen pääsuunnittelijana toiminut Aimo Lahti kehitteli samaan aikaan myös Suomi-konepistoolia ja aseet muistuttavatkin toimintatavoiltaan hieman toisiaan. Vaikka Lahti-Saloranta pikakivääri ei ollut aivan yhtä luotettava kenttäolosuhteissa kuin esimerkiksi venäläinen Degtjarev DP, tutummin "Emma”, niin oli ase silti Suomen Puolustusvoimien koulutuskäytössä 60-luvulle asti. Veijo Meren teoksen Suurta olla pieni kansa mukaan ase sai talvisodan alkuvaiheessa huonoa mainetta, sillä sen käyttäjille ei ollut neuvottu varastorasvan poistamista. Pakkasessa varastorasva jumiutti aseen ensimmäisessä taistelukosketuksessa. Myöhemmin ongelma poistui." Lähde Wikipedia
***

"Asekonstruktööri Lahden toivomus, että rakenteeltaan lopullinen SUOMI-konepistooli malli 1930 valmistettaisiin kokonaan Suomessa suomalaisella työvoimalla, voitiin toteuttaa. A.J. Lahden oma senaikainen työnantaja VALTION KIVÄÄRITEHDAS oli pula-ajasta huolimatta ylityöllistetty L/S 26-pikakiväärien tuotannon alettua erinäisten viivästysten jälkeen. Tahti oli "pyssy päivässä, kaksi parhaassa + muut työt siinä sivussa". Tehdas oli alkuaan rakennettu Jyväskylään juuri L/S 26:n tuotantolaitokseksi. Jyväskylän seudulla oli enemmältikin aseteollisuutta: Ase- ja piippuseppä JOONAS MATARAISEN paja, jota saattoi jopa tehtaaksi kutsua, sekä TIKKAKOSKEN RAUTA- JA PUUTEOLLISUUS Oy, joka oli valmistanut Maxim- konekiväärien varaosia jo maailmansodan aikana ja laajentanut sittemmin tuotevalikoimaansa, aloittaen aseenpiippujen ja aseidenkin valmistuksen vuodesta 1928 alkaen. Tikkakosken "ruukilla" oli kasvava tuotantokapasiteetti. Aimo J. Lahdella ja Konepistooli Oy:llä oli myytävänä tuote-idea, jonka esiasteet olivat jo käytössä kokeiltuja ja toimiviksi todettuja. SUOMI-konepistooliksi jo virallisestikin nimitetyn aseen uusimman mallin 1930 valmistuslisenssi ja patenttioikeudet vaihtoivat omistajaa keskikesällä 1930 hintaan 65 000 mk käteisenä ja 5 %:n royalty jokaisen valmistuneen aseen tehtaanhinnasta. Konepistooli Oy:n yhtiömiehet jakoivat saaliin, solmivat sopimuksen "provikoiden" jaosta ja purkivat tarpeettomaksi käyneen yhtiön, hajaantuen kukin omiin leipätöihinsä "sotavaltion" palveluksessa." Lähde GunWriters
***
Legendaarisen asesuunnittelija Aimo Lahden kuuluisin aikaansaannos oli Suomi-konepistooli.
"KADEHTIJOITA RIITTÄÄ AINA...Jotkut aikalaiset irvileuat vihjailivat, konstruktööri Aimo J. Lahden "muodollisen pätevyyden" vajavuuteen viitaten, että "kun ei kansakoulun laskuoppi riitä lujuuslaskelmien laadintaan, käskee Lahti lisätä rautaa reiän ympärille." Vuonna 1930 oli johtavalla asekonstruktöörillä jo monia insinöörejä ja kai jokunen dipl. inssikin alaisinaan laatimassa laskelmia. Synnynnäinen nero saattoi keskittyä olennaiseen ja delegoida lillukanvarsissa räpistelyn niille, joille laskukoneen veivaamisesta palkkakin maksettiin.

Monetkin maineikkaat keksijät ovat olleet, kautta aikojen, tavallisia kansanmiehiä. Moni oivallinen idea on myöskin pantu pilalle luovuttamalla se oppineempien "muodollisesti pätevien" henkilöiden tutkittavaksi ja "paranneltavaksi". Tavallisin keksintöjen kohtalo on tietysti päätyminen Mappiin "Ö", koska "muodollisesti pätevät asiantuntijat" tuomitsevat idean toteutuskelvottomaksi tai kaupallisesti kannattamattomaksi." Lähde Gunwriters

Industrial beauty

2006-09-26T21:32:00.000+02:00

Jos vanhat tehdasmiljööt kiinnostavat, tämä Spivey Point, produced by DM Explorators Brigades Finland -sivusto tarjoaa muhkean tutustumispaketin täällä.

Jyväskylän Juomatehdas , syyskuu 2006

2006-09-26T20:11:00.000+02:00

Etsiessäni tietoa netistä Jyväskylän Juomatehtaasta, osuin tälle sivustolle Rakennuksen omistaa nykyisin jyväskyläläinen Kauko Sorjosen säätiö (pdf-tiedosto), joka korjautti sen vuokrattavaksi Jyväskylän Yliopistolle.
Kuvat: Halo Efekti

Jyväskylän Juomatehdas

2006-09-23T17:07:00.000+02:00

Tämä on finaaliosa blogissani aloittamaani Jyväskylän Juomatehtaan lyhyttäkin lyhyempään historiikkiin.

Lapset nautiskelevat 60-luvun alkuvuosina synttäreillä Jyväskylän Juomatehtaan King-Kolaa :D

Jyväskylän Juomatehtaan naiset Vapaudenkaudulla tehtaan seinustalla otetussa kuvassa. OSU oli Mallasjuoman keski-suomalainen jakelufirma, jonka autot jakoivat juomat maakuntaan janoisen väen nautittavaksi. OSUN toiminta jatkui Jyväskylässä vielä Jyväskylän Juomatehtaan toiminnan loppumisen jälkeenkin vielä ainakin 1980-luvulle. Loppuvaihe sen toiminnassa taisi tapahtua Jyväskylän Seppälän teollisuusalueella.

Tässä pullotetaan Lahden erikoisolutta. Äitini oikeanpuoleinen henkilö. Myös Lahden Sininen oli tunnettu brändi, joka lopetettiin Hartwall-omistajajärjestelyn yhteydessä.

Äitini on etummainen kyykyssä oleva nainen.

Tässä on kuva Mallasjuoman Lahden tehtaiden henkilökunnasta. Äitini oli "Malskin" palveluksessa Lahdessa jo ennen Jyväskylän tehtaan ostoa "mehunkeittäjän" ominaisuudessa. Mallasjuoma Oy:n ostaessa Jyväskylän yksikön 1957 äitini muutti Lahdesta Jyväskylään muutamien ydinhenkilöiden joukkueessa ja oli mukana tehtaan toiminnan loppumiseen asti vuonna 1970.

Äitini toimi "mehunkeittäjänä" eli hän sekoitti juoma-ainekset, kuumensi liemen ja tarkkaili sen koostumusta. Jyväskylän Juomatehdas teki useita Mallasjuoman menekkituotteita, mutta ei kuitenkaan kaikkia juomalaatuja. Esim. Batman-hedelmäjuomaa ei valmistettu Jyväskylässä.

Mallasjuoma yhdistettiin suuren yleisön silmissä ja mainonnassa sen Lahden päätehtaaseen, vaikka sillä oli myös toinen sivutehdas Oulun Toppilassa. Mainonnassa käytetyt lausahdukset "Ei oo Lahden voittanutta" ja "Moi, lahtelaista" kuuluvat suomalaiseen yhteiseen muistiperintöömme.
Ei oo Lahden voittanutta!" (Mallasjuoman Imatralta 1960-luvulla otettu mainoslause, mikä kuului alun perin:"Ei oo Imatran voittanutta!". Sanontaan kuuluu vielä oikealla kädellä tehty amerikkalainen OK-merkki peukalolla ja etusormella.) Tästä muodostui 1970-luvulla mainoslaulusäe:"Ei oo Lahden voittanutta, Lahti se meille juomat toi - Ei oo Lahden voittanutta, kaikki me sanottiin, moi!
"Moi - lahtelaista" (Mallasjuoman mainoslause, mihin liittyi oikean käden etusormella ja peukalolla tehty L-merkki) Lähde Wikipedia

1960-luvun lopun hittituote Peikkojuoma oli myös Jyväskylän tehtaan repertuaarissa. Sen markkinoinnissa hyödynnettiin fauneja. Meidänkin perheessä on ainakin kaksi settiä faunilaseja. Järvenpäässä oli 1960-luvulla peikkometsä. Atelier Faunin toiminta alkoi Tuusulassa 1955 ja päättyyi vuonna 1966. En tiedä onko sillä yhteyttä ainakin 1980-luvulla Jämsän Himoksessa kesäisin toimineen peikkometsän kanssa? Kuuskosken faunidynastia näyttäisi siirtyneen rapakon taakse Amerikkaan.

Myös King-Kolaa tehtiin Jyväskylän tehtaalla. Jyväskylässä ei juomien valmistuksessa käytetty legendaarisen Launeen lähteen vettä. Mallasjuoman tunnetuimmat virvoitusjuomamerkit olivat Palma ja Pommac.

Mallasjuoma Oy täytti 50 vuotta 31.1.1962 ja konsernin Jyväskylän yksikkö oli ollut tuolloin toiminnassa viisi vuotta. Mallasjuoma Oy oli ostanut Jyväskylän Juomatehtaan. Siihen aikaan oli tapana että firmojen merkkipäivät ikuistettiin jälkipolville valokuvaajan toimesta.

Mallasjuomasta kasvoi 1912 alkaneen toiminnan loppuvaiheissa Suomen suurin panimoteollisuusyritys, mutta tuotannon rationalisointi puri tässäkin teollisuudenhaarassa ja toinen suomalainen toimija Hartwall osti sen. Tuotanto jatkui Lahdessa kuten ennenkin kunnes vuonna 2002 toiminta siirtyi pois Lahden keskustan alueelta. Olutteollisuuden jättiläisellä Hartwallilla on näin jalansijansa myös Lahden seudulla. Lahtelainen Mallasjuoma Oy siirtyi helsinkiläisen Hartwallin omistukseen vuonna 1988. Kotimaisen juomateollisuuden markkinajohtajan pääkonttori on Helsingissä, mutta yhtiön tuotanto- ja logistiikkatoiminnot on keskitetty Lahteen huippumoderniin tuotantolaitokseen, joka on yhtiön mittavin investointi Suomessa kautta aikojen.

Valokuvaajien nimet ei ilmene kuvista mitenkään ja kuvan ottaneet henkiöt voivat olla jo edesmenneitä. Koska kuvilla on kuitenkin yleistä mielenkiintoarvoa ajankuvina, julkaisen nämä verkossa.

Perhealbumin aarteita

Sukutarinoita

Lännen rassi

Mummola

Kalansaalis

Renault 4 CV

Hääkuva Karjalasta

Viljam Toiviainen

Rippikuva

Ilmolahdella 1940

Vanhat Kiinan kuvat

Hei-i, hei-i!!!

Suomi 80, Itsenäistymisen vuodet 1917-1918

Retro Picnic

Jyväskylän Moottoriklubi ry

Jyväskylän Moottoriklubi ry (JMK)

Kansojen oikeamieliset. Mitä olisit itse tehnyt?

Stalingrad

Sotahistoriallinen sivusto

Ohrana

Mitalit

Kirka ja Sammy Babitzin in Memoriam

Hetki lyö, viime hetki lyö,kukaan aikaa lahjomaan ei käydä voi milloinkaan.Hetki lyö, meille hetki lyö,en vaan päivää seuraavaa mä tiedä, milloin kohdataan.

Nään jo sen, hetken viimeisen,enää aikaa sulla on vain kyyneliin katkeriin.Hetki lyö, riittänyt ei yö,Mukaan tulla et sä voi, nyt lausun sulle "Näkemiin".

Viides kolonna

Viides kolonna VIAWikipedia

Päämajakaupunki Mikkeli

19.1.1959

Ratkaisun hetkiä

Kirkko keskellä kylää

Värivalokuvia tsaarin Venäjältä

Värivalokuvia tsaarin Venäjältä

Lisämuistiinpanoja evakkomatkasta

Take me back to the 50's

Soviet greeting cards

Hyvää Uutta Vuotta!

Taustakuvani

L'Agence Martienne

Boomtown Rats and knights

Bono receives honorary knighthood

Siirtokarjalaisia 1970 ja Livvin kieli

Haku Siirtokarjalaisten tie osoitehakemistosta

Kissamau isänmaallisena

Minä 2 vuotta, meemi

"Nyt alkoi se, mitä pelataan"

Suojärvi, Suvilahden kylä

Muistiinpanoja

Palmaa sen olla pitää

Tähtiainesta

Viimeisellä rannalla (1959)

Kesätunnelmaa

Andy Gibb

JR 7

Ammattimies

Hamburgers and American Graffiti

Väinölan lapset

Vepsäläiset sukulaiset

Työväenmuseoita

Eero Saarinen

Tourulan Kivääritehdas

Industrial beauty

Jyväskylän Juomatehdas , syyskuu 2006

Jyväskylän Juomatehdas

Hetki lyö, viime hetki lyö,
kukaan aikaa lahjomaan ei käydä voi milloinkaan.
Hetki lyö, meille hetki lyö,
en vaan päivää seuraavaa mä tiedä, milloin kohdataan.

Nään jo sen, hetken viimeisen,
enää aikaa sulla on vain kyyneliin katkeriin.
Hetki lyö, riittänyt ei yö,
Mukaan tulla et sä voi, nyt lausun sulle "Näkemiin".